Tiukka dieetti on huono dieetti

Erittäin niukkaenerginen dieetti (ENED) ei vain yksinkertaisesti kannata. Eräässä tuoreessa katsausartikkelissa todetaan, että tällaiseen ruokavalioon sitoutuminen on erittäin vaikeaa ja moni lopettaakin dieetin ennen aikojaan. Ja vaikka ku(u)ria jatkaisikin, paino hiipii helposti takaisin dieetin lopettamisen jälkeen. Tuotteiden käytöllä on lisäksi omat terveysriskinsä.

Lyhytaikaisesta laihtumisesta ei ole iloa eikä terveysvaikutuksia. Tutkimusten mukaan vuoden seurantajaksolla ENE-dieetillä ei laihdu sen enempää kuin normaalilla ruokavaliolla. Dieetin uusiminen 3-6 kuukauden jälkeen ei sekään paranna lopputulosta. Hyötyä ei saa myöskään yhden päiväaterian korvaamisesta ENED-tuotteella. 

Oikeaa keittoa oikeista tomaateista.

Kaikki tulokset puhuvat pysyvien ruokavaliomuutosten puolesta. Tiukasta dieetistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. En suosittelisi ENE-dieettiä edes viikoksi tai kahdeksi, vaikka joku voisi ajatella, että siten pääsisi hyvin elämäntapamuutosten alkuun. Enpä usko. Ja ihan oikeasti, kuka niitä keittoja ja litkuja pystyy nielemään?

Dieetistä käytetään nimitystä ENED = erittäin niukkaenerginen dieetti tai VLCD = very low calorie diet. ENE-dieettiä voidaan käyttää lihavuuden hoidossa, jos painoindeksi on yli 30 kg/m2. Vähäkalorisia valmisteita käytetään noin 12 viikkoa. ENE-dieettiä ei saa aloittaa, jos on hankala sepelvaltimotauti, verenkiertohäiriöitä, huomattava munuais- tai maksasairaus, tyypin 1 diabetes, syömishäiriö tai mielenterveyden vaikea häiriö. Dieetti on poissuljettu myös raskauden ja imetyksen aikana.

Raskausarvista eroon

“Miten pääsen eroon raskausarvista? Voisiko uudesta Bio-Oilista olla apua?”

Valitettavasti totuus on, että mikään voide tai öljy ei arpia hävitä. Ne saattavat kyllä nopeuttaa arpien värin vaalenemista, mutta usein arvet vaalenevat itsestäänkin, ajan kanssa. Joskus tilanne voi kuitenkin olla erityisen vaikea. 

 

Tämä kuva on Iltalehden sivulta.
Synnytyksestä on kulunut jo 9 kuukautta ja vatsa näyttää edellään tältä.

Arpien ehkäisy saattaa olla tuloksellisempaa kuin hoito, mutta ehkäisynkään tehoa ei ole osoitettu. Olen kuitenkin sitä mieltä, että esimerkiksi raskauden aikana arpien ehkäisyn yrittäminen on ihan ok. Öljyä on hyvä levittää kaksi kertaa päivässä, aamuin illoin.

Hiljattain Suomeenkin tullutta Bio-Oilia markkinoidaan uskomattoman hyvillä tutkimustuloksilla: raskausarpien ulkonäkö parani tilastollisesti merkitsevästi kaikilla koehenkilöllä. Vuonna 2010 tehtyyn tutkimukseen osallistui vain 38 koehenkilöä. Se on vähän se. Eikä tutkimusta voi mielestäni kutsua satunnaistetuksi tai lumekontrolloiduksi, koska kaikki tutkimushenkilöt käyttivät samaa valmistetta. Toisin sanoen, tuotteen tehoa ei ole osoitettu.

Olisi myös mielenkiintoista tietää, miten hyvin Bio-Oil pärjäisi tutkimuksessa, jossa sitä verrattaisiin esimerkiksi ihan tavalliseen ruokaöljyyn. Veikkaan, että eroa tuotteiden välillä ei juuri olisi.

Ruokaöljyä iholle? Jos sitä voi syödä, sitä voi levittää iholle. Jos tuoksu ei miellytä, voi esimerkiksi rypsiöljyyn lisätä hieman laventeliöljyä tai muuta käyttöön sopivaa eteeristä öljyä. E-vitamiinia rypsiöljyssä onkin luonnostaan ja A-vitamiinista taas ei hyötyä olisikaan. Hinta puhuu myös rypsiöljyn puolesta. 100 millilitraa Bio-Oilia maksaa noin 20 euroa, ruokaöljyä saa laadusta riippuen eurolla tai reilusti sen alle.

Reseptillä saatava tretinoiinivoide saattaa jonkin verran pienentää arpia, mutta sen käyttö tulisi aloittaa heti arpien ilmestyessä ja käyttöä pitää jatkaa kuukausia. Sekään ei siis tehoa jo vaalentuneisiin arpiin. Raskaana oleville ongelma on siinä, että tretinoiinia sisältäviä voiteita ei saa käyttää raskauden aikana.

Ihon kiinteytyessä arpien näkyvyys vähenee, mutta liikunnalla ja laihdutuksella ei silti ole saatu kovin hyviä tuloksia arpien hävityksessä.

Laserhoidon tehokkuus sen sijaan on osoitettu raskausarpienkin kohdalla. Se taitaa siis olla ainoa keino, jolla arvista pääsee vaikeusasteesta riippuen kokonaan tai lähes kokonaan eroon.

Imetyssuositus pitää uudistaa

THL:n ja STM:n selvityksen mukaan täysimetys ei toteudu. Asiasta on uutisoitu laajasti. En ole yllättynyt, että enemmistö äideistä lopettaa täysimetyksen lapsen ollessa noin kolmen kuukauden ikäinen. Jos ei suju, niin ei suju.

Mutta miksi imetys ei onnistu? THL:n mukaan sairaalasta ja neuvolasta saa apua, ohjausta ja tukea. Totuus on, että ei muuten saa. Ei ainakaan tarpeeksi. Jos apua saa, miksi niin monet äidit sitten epäonnistuvat imetyksessä?

Väitän, että avun puute on merkittävämpi syy epäonnistumisiin verrattuna siihen, että äidit eivät haluaisi imettää. Tarjonta ei vastaa kysyntää. Myös THL myöntää, että imetyksen ohjauksen koulutusta pitää lisätä.

Ohjeistus täysimetyksestä puolen vuoden ajan ei sekään ole täysin perusteltu. Näyttö täysimetyksen allergioita vähentävästä vaikutuksesta on ristiriitainen. Henkilökohtaisesti olen lisäksi sitä mieltä, että kerran päivässä, ennen nukkumaan menoa pullosta annetusta lisämaidosta ei ole mitään haittaa. Päinvastoin. Sen avulla lapsi saattaa nukkua paremmin, ja äiti voi selvitä yöstä yhdellä imetyskerralla. Äiti saa paljon kaivattua lepoa ja isäkin pääsee osallistumaan vauvan ruokintaan. Pullomaidon ei välttämättä tarvitse olla korviketta vaan se voi olla lypsettyä rintamaitoa.

Äidin hyvinvointia ei saa unohtaa.

Imetykseen liittyy usein voimakkaita tunteita. Itse halusin ehdottomasti imettää, enkä edes ajatellut epäonnistumisen mahdollisuutta. Se olikin sitten kova isku, kun imetys ei sujunutkaan. Onneksi olin sitkeä, en luovuttanut. Lapsen ensimmäiset kuusi viikkoa käytin rintapumppua. Kannatti, sillä kuuden viikon ikäisenä imetys yhtäkkiä onnistui. Jatkoin onnistuneesti 13 kuukautta.

Syyni imettämisen halukkuuteen olivat osittain itsekkäät. Tiesin, että se auttaisi minua karistamaan raskauden aikana kertyneet kilot helpommin ja riskini sairastua joihinkin syöpiin pienenisi. Lisäksi rintamaito on ilmaista, kulkee aina mukana ja on heti valmista. Sen ensimmäisen kuuden viikon aikana käytin paljon aikaa lypsämiseen, tuttipullojen pesuun ja sterilointiin. Melkoinen maitotehdas.

Tämä on minun kokemukseni, mutta tiedän, etten ole yksin. Meitä on paljon.

Apua imetykseen tarvitaan nykyistä huomattavasti paljon enemmän. Neuvonta ei saa olla syyllistävää eikä saarnaavaa. Sekin pitää hyväksyä, jos joku ei halua imettää lainkaan.

Suomeen tarvitaan uusi suositus onnistuneesta imetyksestä. Sellainen, jossa annetaan neuvot myös niihin tilanteisiin, kun imetys ei heti onnistukaan.

Yskä on oire

Kaikki varmaankin jo tietävät, että ihon alla tuntuva kyhmy voi olla kasvain. Veri ulosteessa voi sekin olla merkki pahamaineisesta syövästä. Vaan entäpä yskä? Yskä lähtee yskimällä?

Pitkittynyt, yli kolme viikkoa kestänyt yskä on pahimmillaan oire keuhkosyövästä. Mahdollisuudet ovat hyvät, että kyseessä ei ole mitään vakavaa. Lääkärissä kannattaa silti käydä. Joskus läheisten pitää patistaa potilas lääkäriin.

Tällaisilla televisiomainoksilla kampanjoidaan Isossa-Britanniassa tällä hetkellä. Mielestäni ihan sopivaa materiaalia myös Suomen oloihin.

Joka neljäs suomalainen tulee elämänsä aikana sairastumaan syöpään. Mitä nopeammin oireet ja tauti havaitaan, sitä paremmin hoito onnistuu ja sitä paremmat ovat selviytymismahdollisuudet.

P.S. Tupakkayskää? Ei sellaista olekaan! Kyseessä voi olla myös keuhkoahtaumatauti.

Muistisairaudet otsikoissa

Muistisairauksista kärsivät potilaat tarvitsevat parempaa huolenpitoa sekä terveydenhuollon henkilökunnalta että omaisiltaan.

Alkuviikosta Mediuutiset kertoi, että moni muistisairas jää yhä ilman diagnoosia. Liian moni potilas jää yhä tutkimatta, ja monelle diagnoosi tulee liian myöhään. Alzheimerin taudin aiheuttamat kustannukset jopa puolittuisivat, jos potilaat tunnistettaisiin ajoissa ja oireiden alkamista saataisiin siirrettyä viidellä vuodella. Varhainen diagnoosi olisi tietysti potilaankin etu.

Apteekkarilehdessä aiheesta julkaistiin kirjoittamani uutinen, jonka mukaan Alzheimerin tautia sairastavat käyttävät muistisairauslääkkeitä usein liian pienillä annoksilla. Muistipotilaiden tulisi käydä puolen vuoden välein lääkärin vastaanotolla tarkistuttamassa lääkehoidon hoitovaste.

Parantamisen varaa on siis sekä diagnosoinnissa että lääkehoidossa. Läheiset voivat omalta osaltaan yrittää parantaa muistisairaan hoitoa. Viedään ajoissa tutkimuksiin ja pidetään huoli säännöllisistä lääkärintarkastuksista.

Vaikka taudille ei ole parannuskeinoa, oireiden pahenemista voidaan hidastaa lääkkeiden avulla. Nykyisistä lääkehoidoista on selvä hyöty potilaalle. Parantava hoitokin toivottavasti joskus löytyy. Uudenlaisia lääkkeitä muistisairauksien hoitoon ollaan tosin saamassa vasta 5-10 vuoden päästä.

Kaikenlaiset testit ovat yleistyneet, mutta dementiaan ei ole olemassa käyttökelpoista testiä, joka ennustaisi sairastuvuutta. Itse en tosin haluaisikaan tietää mahdollisesta riskistäni ja elää pelossa. Varsinkaan, kun parantavaa hoitoa ei ole. Sen sijaan haluaisin tietää, että jos sairastun, tauti tunnistetaan ajoissa ja minua hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Dementiaa sairastaa yli 35 miljoonaa ihmistä maailmassa, ja vuoteen 2030 mennessä luvun arvioidaan kaksinkertaistuvan. Vuoteen 2050 mennessä sairastuneita arvioidaan olevan jo 115 miljoonaa.

Jokainen voi tehdä parhaansa dementoitumisen ehkäisemiseksi. Elää terveellisesti, ylläpitää sosiaalisia suhteita ja harrastaa aivojumppaa.

Mutta minua kiinnostaa tietää. Pelottaako dementoituminen sinua?

Aurinkotuotteiden arvonta

21.5. arvotaan yhteensä viisi kappaletta 75 euron arvoisia Louis Widmerin aurinkotuotepaketteja kaikkien kommenttiboksiin kirjoittaneiden kesken. Kysymys kuuluu: Käytätkö aurinkosuojaa?

All Day SPF 30 200 ml (29,90 €)
Sun Cream SPF 25+ 25 ml & Lip Care (7,25 €)
Kids Skin Protection SPF 25 100 ml (17,45 €)
Sun Protection Face SPF 30 50 ml (20,35 €)

Joka kevät ja kesä muistutellaan auringolta suojautumisen tärkeydestä. Palamisen vaaroista varoitellaan. Kasvojen rypyillä uhkaillaan. Siitäkin huolimatta ihosyöpien määrä on kasvussa. Pitkän talven jälkeen auringossa on ihana oleskella, mutta muistetaan suojautua. 

Tässä vielä pieni muisti- ja vinkkilista:

  • Ruskettuminen ei suojaa palamiselta.
  • Alle kaksivuotiaiden paikka on varjossa.
  • Aurinkosuoja estää tai hidastaa D-vitamiinin muodostumista iholla, joten D-vitamiinilisän ottamista kannattaa jatkaa kesälläkin.
  • Täysin vedenkestävää suojaa ei olekaan. Uinti puolittaa voiteen tehon, joten lisää siis voidetta uinnin jälkeen.
  • Hanki uudet voiteet joka vuosi. Tuotteet säilyvät yleensä 12 kuukautta avaamisen jälkeen, joten viimevuotisten voiteiden teho on heikentynyt.
  • Käytä myös after sun -voiteita, sillä aurinko kuivattaa ihoa.

Nautitaan kesästä ja auringosta!

Lapsetko eivät muka tykkää vihanneksista?

Kerrotaanpas välillä vähän meidän perheen kuulumisia. Sillä ajatuksella, että toivottavasti tästä on hyötyä muillekin lapsiperheille.

Ennen oman lapsen saamista elin nimittäin siinä käsityksessä, että lapset eivät tykkää vihanneksista. Älytön ajatus. Mutta ilmeisen yleinen.

Kun maaliskuussa olimme tuttavaperheen kanssa yhteisellä hiihtolomalla, puuttui joka toinen päivä ruokapöydästä kasvikset. Joka toinen päivä oli sen toisen perheen vuoro kokata. Kun pyysin tuomaan kaupasta parsakaalia, sillehän naurettiin. Parsakaalit kuitenkin kauppakassista löytyivät, ja kaikki söivät sitä mielihyvin. Tuttavaperheen vanhemmat luulivat, että heidän lapsensa eivät siitä tykkäisi.

Kun meille syntyi poika, otin elämäntehtäväkseni saada hänet tykkäämään kasviksista ja erityisesti vihanneksista. Tehtävä tuntui haasteelta. Miehenikin vielä sanoi, ettei lapsena syönyt lainkaan mitään vihreitä kasviksia. Paineet kasvoivat.

Nyt kun katson taaksepäin, voin todeta, että aika helposti se kävi. Kaksivuotias poikamme syö nyt ilolla vihanneksia. Aina kun kannan ruokapöytään kattilan, kuuluu toiveikas huuto: ”Broccoli!” Aika usein sitä parsakaalia meillä tosiaan syödäänkin. Suosikkeja ovat myös pavut ja tomaatit.

Tässä vinkkejä lapsiperheille ja miksei vähän isommillekin:

  • Kypsennä vihannekset oikein. Varo ylikypsennystä. Esimerkiksi parsakaalia tarvitsee keittää vain viitisen minuuttia.
  • Kokeile välillä raakana, välillä kypsänä. Raasteet avuksi.
  • Yksi maku kerrallaan. Kaikkea ei tarvitse sekoittaa yhteen muussiin. Jotkut aikuisetkin tykkäävät syödä yhden ruoka-aineen ensin kokonaan, ennen kuin siirtyvät seuraavaan.
  • Aikuisen ja lapsen lautaselle samoja vihanneksia. Tosin, jos et meillä ole nopea, poika alkaa hinkua sinun parsakaaliasi, kun on syönyt ensin omansa.
  • Ole tiukka. Päätin, että jos lapsi ei syö ruokaansa, hänelle ei anneta ainakaan herkkuja. Näin olen kuullut joidenkin tekevän ja sanovan, että onneksi se syö edes näitä suklaanappeja. Lapsi oppii nopeasti, että syömättömyys palkitaan.

Kuusi kourallista kasviksia päivässä. Aikuisille ja lapsille.

P.S. Syödään meillä toki muitakin vihanneksia. Mutta suosikkinsa kaikilla.

Menopeli

Tiedättekös mikä tämä on?

Rollaattoreiden Land Rover. Veloped.

Enää ei ikäihmisten tarvitse rajoittaa ulkona liikkumista sään tai maaston takia. Kiitos ruotsalaisille, jotka kehittelivät uuden menopelin. Tällä voi kuulemma helposti ylittää jopa 13 senttiä korkean reunakiveyksen. Nyt kelpaa huristella!

Turvallinen Koti Oy:n mukaan rollaattorit kehitettiin 1970-luvulla sairaalakäyttöön. Eivätkä ne siitä ole juuri kehittyneet. Paitsi nyt, aimoharppauksella.

Ikäihmiset tarvitsevat juuri tällaisia uusia, elämää helpottavia ratkaisuja. Näitä lisää, kiitos!

Vaarallinen jäte

Ongelmajätteen nimitys on muuttunut vaaralliseksi jätteeksi. Muutos koskee myös lääkejätettä. Vaarallinen jäte voi jo pieninä määrinä olla haitallista terveydelle ja ympäristölle.

Lääkejäte, kuten kodin tarpeettomat ja vanhentuneet lääkkeet, pitää viedä apteekkiin. Sieltä ne toimitetaan edelleen asianmukaiseen käsittelyyn ongelmajätelaitokselle.

Näin siis Suomessa. Ja Afganistanissa näin:

Kandaharissa tuikattiin tuleen 50 tonnia lääkejätettä.
Hurjaa touhua, ja järkyttävää.

Viethän lääkejätteesi siis apteekkiin. Älä polta sitä, älä pane sitä roskiin, äläkä varsinkaan vessanpyttyyn, josta se kulkeutuu suoraan luontoon.

Lisää tietoa kierrätys.infosta.

Potilaillakin on ihmisarvo

Yksi lääkärikäynti voi joskus vaikuttaa ihmisen käsitykseen koko terveydenhuollosta. Lääkäri edustaa potilaan silmissä koko valtavaa terveydenhuollon järjestelmää. Tämän huomasi koulutusylilääkäri Pirkko Salokekkilä väitöstutkimuksessaan.

Tehokkuuden nimissä potilaan kohtaaminen ihmisenä voi unohtua.

1980-luvulla Salokekkilä sai kesäsijaisena todistaa omituisen järjestelyn työn nopeuttamiseksi. Naistentautien poliklinikan potilaat pantiin riisumaan itsensä vyötäröstä alaspäin jo ennen lääkärin huoneeseen astumista. Järjetöntä. Ja ihmisarvoa loukkaavaa. Onneksi Salokekkilä fiksuna naisena ei suostunut moiseen.

Lääkäri syyllistyy helposti siihen, ettei anna potilaan kertoa asiaansa loppuun.

− Ennen kaikkea ihmiset haluavat, että lääkäri suhtautuu vakavasti ja paneutuu heidän asiaansa. Pahinta on tulla kohdelluksi tylsänä rutiinitapauksena tai suorastaan lääkärin arvokkaan ajan tuhlaajana. On hyvin loukkaavaa lääkäriltä antaa potilaan ymmärtää, että asia olisi voinut odottaa maanantaihin tai syksyyn, Pirkko Salokekkilä huomauttaa.

Lääkärille potilaan kohtaaminen on vain yksi muiden joukossa. Potilaalle se on kuitenkin jotakin harvinaista ja tärkeää.

Mielenkiintoista on, että väitöstutkimukseen haastatellut potilaat muistelivat oikein positiivisessa sävyssä tapauksia, joissa lääkäri oli myöntänyt suoraan olevansa ymmällä, mutta luvannut selvittää potilaan asiaa ja palata siihen mahdollisimman pian. Tällaista soisi tapahtuvan enemmänkin.

Lue Pirkko Salokekkilän haastattelu kokonaisuudessaan Lääkärilehdestä.