Meillä on nukuttu pari viikkoa hyvin. Oikein todella hyvin.
Univelasta ja valvotuista öistä ei ole enää tietoakaan.
Villelle pidettiin unikoulu ja imetyksen lopettamisen jälkeen meillä nukkuu koko perhe läpi yön.
Tassutus ei olekaan ainoa vaihtoehto, jos tulee unikoulu tarpeeseen.
Lääkäri Anna Keski-Rahkosen ja toimittaja Minna Nalbantoglun uusi kirja
Unihiekkaa etsimässä – Ratkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin esittelee useita
erilaisia unikoulumenetelmiä, joiden avulla yöheräilyistä voi päästä eroon
lasta mitenkään vaurioittamatta. Kirjoittajien mukaan erilaisia
unikouluja on tutkittu kymmenissä hyvin tehdyissä tieteellisissä tutkimuksissa,
eikä mitään haittavaikutuksia ole löydetty. Vanhempien pitäisi heidän
mielestään armahtaa itseään. Unettomia öitä ei ole pakko sietää oman
mielenterveyden ja perheen hyvinvoinnin uhalla.
Unikouluissa riittää siis valinnanvaraa, ja nyt niistä saa puolueetonta tietoa yhdestä lähteestä.
Erilaisten unikoulumallien lisäksi kirja antaa tietoa vastasyntyneen unen kehityksestä ja keinoista luoda vauvalle hyviä unitapoja pienestä pitäen. Siinä kerrotaan myös lasten tavallisimpien sairauksien vaikutuksesta nukkumiseen ja neuvotaan, miten pikku potilaan öitä voi helpottaa.
(Kustannus Oy Duodecim, 29,50 €, ISBN 978–951-656-408-4 )
Villen unikoulu (pistäytymismenetelmä)
- Iltarutiinien jälkeen peiteltiin poika sänkyyn ja poistuttiin huoneesta.
Ville tietysti nousi seisomaan heti ja itki pinnasängyn laidalla. - Kävimme rauhoittelemassa ja uudelleen peittelemässä 3-5 minuutin välein.
Alkuun kolmen minuutin ja muutaman päivän päästä viiden minuutin välein. - Jos poika itki holtittomasti, paikalle mentiin heti.
- Paikalla viivyttiin aina vain hetki:
poika takaisin sänkyyn makaamaan ja vain pieni silittely, ei puhetta. Lasta ei
pitäisi nostaa lainkaan pois sängystä, mutta pari kertaa nostettiin syliin, kun
itku oli niin kova. - Lopulta väsymys vei voiton ja uni tuli. Siihen meni yleensä noin vartti.
- Jos ja kun Ville heräsi yöllä, samat toimenpiteet toistettiin.
Kyllä kannatti, sillä nyt iltarutiinien jälkeen laitamme pojan petiin ja sinne hän
tyytyväisenä jää ja nukahtaa itsekseen muutamassa minuutissa.
Nukkumaan mennään iltakahdeksan aikoihin ja aamulla herätään 6:30–7:00.
Ville ei enää herää öisin lainkaan.
Kauniita unia – oman kullan kuvia.
Lue myös nämä jutut
31/08/2011 at 12:07
Olisiko lähdettä niihin tutkimuksiin?
31/08/2011 at 12:52
Kirjasta tosiaan löytyy kaikki lähteet (153 kpl), mutta tässä pari liittyen varsinkin pistäytymismenetelmään.
http://www.aasmnet.org/Resources/PracticeParameters/Review_NightWakingsChildren.pdf
http://pediatrics.aappublications.org/content/122/3/e621.short
http://psycnet.apa.org/psycinfo/1991-25242-001
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1087079299900825
Ja vielä tällainen kirja:
SLEEPING THROUGH THE NIGHT: How Infants, Toddlers, And
Their Parents Can Get A Good Night’s Sleep
Jodi A. Mindell, PhD
New York: HarperCollins, 1997
291 pages
Toivottavasti näistä on apua. :)
01/09/2011 at 12:28
Kiitos!
28/10/2011 at 19:39
Moi Emilii, Saako kysyä, vertailitko tassutukseen ja miten päädyit tuohon pistäytymiseen? Kyselee Kassu
ps kauniita unia sinne kans :)
28/10/2011 at 20:02
Moi kassu, toki saa kysellä ja vastaan mielelläni!
Kyllä kokeilin tassutustakin, mutta mielestäni siitä ei ollut mitään apua. Sain itseasiassa täältä Englannistakin health visitorilta eli ns. neuvolatädiltä esitteen tuosta pistäytymismenetelmästä ja se tuntui järkevältä. Lapsi tietää että olet ihan lähellä, vaikka et olekaan samassa huoneessa. Meillä toimi tosiaan kuin unelma, eikä ihme, koska sitä on monet monet muutkin käyttäneet. Toivottavasti saatte kotiinne yorauhan, mielestäni se on kaikin puolin tärkeä juttu! :)
28/10/2011 at 21:17
hui kauanko jaksoit kokeilla? meiän rinsessa nukkuu selällään ja nyt ekana yönä repii mun tassua pois masunsa päältä ja huutaa (sylissäkin) täyttä kurkkua..
31/10/2011 at 09:37
Näin jälkikäteen täytyy sanoa, että liian kauan tassuteltiin. Lopulta koko touhu meni siihen, että keskellä yöllä poika saattoi olla tunninkin hereillä eikä antanut minun lähteä, alkoi heti itkemään kun yritin. Ihan järjetöntä siis.
Pistäytymismenetelmässä Ville itki aina suunnilleen sen vartin verran ennen kuin nukahti ja viikossa se tottui menemään petiin kiltisti ja nukkui aamuun asti.
Nyt kun Ville on melkein puolitoistavuotias haluaisin vierottaa sen tutista. Tuleekohan taas uudet itkut?
31/10/2011 at 10:34
Ok, meidän sopeutuvainen kuopus Vadelma on vähän yli 1v ja hän heti tokana yönä rauhoittui tassuun ja erityisesti 3. eli viime yönä rauhoittui usein jo pelkkään mun yhteen rauhalliseen syvään hengitykseen! Olin ekana yönä ehkä vähän jännittynyt, joten ongelmat kertautuivat – valvotti jopati 2 tuntia… no ei kamalasti siis. Vaimo nukkuu toisessa huoneessa ja minä sängyssä ihan vieressä. Uskomatonta, miten helposti voi jättää yötissin.
Me ei esikoisen kaa muuten pidetty tutin suhteen kiirettä. Saatiin suostuteltua jättämään tutit Seurasaaren oravanpoikasille joskus 2½ vuotiaana. Pari iltaa isin ois pitäny hakea ne takas :)
31/10/2011 at 15:25
Mahtavaa! Tassutus on ihana keino rauhoittaa lapsi ja todella hienoa, jos selviätte sillä. Meilläkin Ville rauhoittui kyllä tassutuksesta, mutta heti kun lähdin huoneesta alkoi itku. Yösyöpöttelyjen lopettaminen meni meilläkin aika helposti.
Luulen, ettei mekään pidetä tutin kanssa mitään suurempaa hoppua, koska se on muutenkin käytössä vain nukkuessa – ja lentomatkoilla! ;)
27/11/2011 at 21:56
Saimme pontta Villen tapauksesta lähteä kouluttamaan vuoden ikäistä poikaamme. Nyt kun kolmas ilta on takana, koulu tuntuu aika kauhealta edelleen – ekana iltana meni yli kaksi tuntia – pistäydyttiin minuutin välein – ja kahdet kakatkin vaihdettiin. Yö meni muutamalla herätyksellä mutta nukahti nopeasti uudelleen, eli antoi lähteä.
Tokana yönä oli isä tulilinjalla – ihan mahdotonta: poika uupui vasta huudettuaan kaksi tuntia ja kakattuaan ne kahdet. Yöllä taistelivat vielä toiset kaksi tuntia.
Kolmantena iltana kesti puolitoista tuntia ja äiti oli kehissä. Tuntui kurjalta kun iltahellittelyn ja unilaulun jälkeen poika tiesi, mitä tuleman pitää ja alkoi heti itkeä hysteerisesti kun nousin viemään poikaa sänkyyn.
Jaksamme motivoida itseämme sillä, että luvassa olisi jotain auvoisampaa: meillä on herätty joka yö vähintään pari kertaa ja monesti pitkäksi aikaa. Nukahtaminen on ollut todella vaikeaa alusta saakka. Nyt kun vuosi on takana eikä imetyshormoneja ole erittynyt neljään kuukauteen, oli pakko tehdä jotain. Katsotaan, miten käy.
Onnea Villen äidille – meillä ei päästä yhtä helpolla.
28/11/2011 at 13:03
Voi maija, kaikki sympatiat täältä teille! Olisin kuitenkin sitkeänä ja jatkaisin, vaikka tiedän, että lapsen itku raastaa sydäntä. Niin raastaa silti vanhempien väsymyskin, joten ei ne yöheräilytkään mukavia ole. Kokeilkaa minuuttia pitempiä aikoja, 3-5 minuuttia voisi toimia paremmin. Pari yötä vielä ja toivottavasti alkaa helpottaa. Lapsi oppii kyllä uusille tavoille, kunhan vanhemmat jaksavat olla sitkeitä ja johdonmukaisia. Kohta olet taas kuin uusi ihminen, kun saat kokonaiset yöunet. Tsemppiä, kyllä se siitä!
28/11/2011 at 21:33
Kiitos tsempistä – tarpeeseen tulee!
Hain tsemppiä myös puistosta muilta vanhemmilta ja jaksoin neljännen illan pojan kummitädin avustuksella. Kurjaa on se, että lapsi tajuaa, mitä tuleman pitää, ja alkoi tänä iltana itkeä jo iltarutiinien aikana. Ei saada siis lainkaan nauttia iltalaulusta ja haleista kun toinen jo kiemurtelee ja itkee.
Kolmas yö oli huutoa kolmesta varttia yli viiteen. Ehdin kokeilla kaikki minuutit ;-) pisimmillään kuitenkin kymmenen. Yhdeksältä noustiin ylös ja päivän puuhiin.
Se kyllä auttaa tässä, ettei poika ole moksiskaan päivällä – on yhtä ihana, reipas ja suloinen kuin ennenkin.
Hampaat irvessä – hymyssä mennään.
29/11/2011 at 08:38
Onko maija pojallasi hampaita tulossa? Villekin itki viime yönä pariin otteeseen ja luulen, että oli hammaskipuja, kun poski tuntui ihan kuumalta. Vasta aamulla hokasin, että olisi pitänyt antaa parasetamolia, mutta ei sitä yöllä unenpöpperössä aina heti tajua. Parasetamoli on meillä auttanut tosi hyvin hammaskipuihin.
Ihanaa, kun puistostakin saa vertaistukea! :)
01/12/2011 at 13:08
Hei!
Onpa ihanaa, että unikoulu auttanut :) ! Ja mahtava lukea näitä, niin saa itsellekkin “tukea” unikoulun aloittamiseen. Olen lukenut unikoulukirjoja ja surffaillu netissä, ja jotenkin tuntuu, että tuo pistäytymismenetelmä olis meidän perheeseenkin sopivin ratkaisu. Meillä on 1,2 v tyttö, joka heräilee monta kertaa yössä (eka kerran jo reilun puolen tunnin päästä nukahtamisesta). Pikkuneiti on tähän asti nukahtanu vain tissille, josta olen sitte kantanut pinnasänkyynsä. Eilen sitten aloitin unikoulua. Iltapesut, puuro ja sitten vähän aikaa köllöttelimme vierekkäin sängyssä. Kun tyttö tuntui uniselta, nostin siitä sitten pinnasänkyyn oman unilelun kanssa ja toivottelin hyvää yötä. Ei siis imetystä. Vaikka tyttö oli ihan hullun väsynyt ja nukahtamaisillaan, niin kierähti siitä nopeasti ylös seisomaan pinnasänkyä vasten ja alkoi itkemään. Kaadoin hänet taas makuuasentoon ja toivottelin hyvät yöt ja lähdin pois. Itkuahan siitä seurasi, ja puolen minuutin päästä menin takasin rauhoittelemaan. Sama kaava toistui 20 minuuttia, kunnes itku muuttui hysteeriseksi ja otin tytön syliini. Ei meinanu rauhoittua sylissäkään, joten annoin periksi ja imetin. Tyttö ei kuitenkaan tällä kertaa nukahtanut rinnalle, joten jatkoin taas samaa unikoulua. 1,5 tunnin päästä nukahti, mutta vaikeaa se oli. Tänään jatketaan. Kyllä tässä nyt kaikkensa yrittää, että pienokainen oppis nukkumaan pitkät ja levolliset yöt, äitistä ja isästä puhumattakaan ;). Tsemppiä muillekki!
01/12/2011 at 13:38
Kaikilla menee unikoulut hiukan eri tavalla, mutta jokainen tapaus on omalla tavallaan koskettava. Sanotaan, että jos/kun lapsi herää yöllä, se tarvitsee aina saman nukutuksen, minkä sai illalla nukkumaan mennessään. Eli jos se on tissi, niin sitten lapsi haluaa sitä tissiä myös yöllä. Jos lapsi kuitenkin oppii nukahtamaan itse, yksin omaan petiinsä, se osaa tehdä sen sitten myös yöllä. Uskon, että näin lapsikin tuntee olonsa turvallisemmaksi.
Joskus öisin kuulen, kun Ville jotain tuhisee, välillä höpöttääkin, omassa huoneessaan. Ei sitä kauan kestä, kun poika jo nukahtaa taas. Viime yönä tosin taas itkettiin, mutta oma arveluni on, että hampaat ne siellä puskee ikenistä ja tekee kipeää.
Tsemppiä Lumille!