Kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosointi ja hoito pitää uudistaa

Kommentit (58) Lääkkeet, Mielenterveys, Naiset, Sairaudet, Terveys ja hyvinvointi

Kirjoitin Terve potilas -lehteen (4/2012) erään kilpirauhaspotilaan tarinan. Jutun voi kokonaisuudessaan lukea tästä linkistä (s. 16). Jos aihe kiinnostaa enemmän, suosittelen lukemaan ensin tuon artikkelin ja sitten palaamaan tähän postaukseen.

Kirjoittamani artikkeli on yksi osoitus siitä, että kilpirauhasvaivojen hoito ei aina ole helppoa ja yksinkertaista. Lääkärit ovat usein neuvottomia, jos potilaan oireet eivät vastaa verikokeen tuloksia. Potilaan lähettäminen psykiatrille on liian helppo ratkaisu, johon valitettavan usein päädytään.

Suomessa testataan kilpirauhaskokeista yleensä vain TSH ja T4v. TSH:n yläraja meillä on 4,5 vaikka monissa maissa ja vajaatoimintapotilailla raja on 2,0. Jos potilaan TSH ja T4v arvot ovat viiterajojen sisällä, mutta potilaalla on selviä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita, pitäisi silloin tutkia vähintään T3v-arvo. Mielellään myös samalla rT3-arvo ja vasta-aineet.

Ennen kaikkea, potilaan oireita pitäisi kuunnella tarkemmin.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan yleensä tyroksiinilla. Usein se onkin toimiva ja riittävä ratkaisu. Ei kuitenkaan aina. Vaihtoehto löytyy ja sitä pitäisi joidenkin potilaiden kohdalla osata käyttää.

Kuten juttuni potilas, myös monet muut vajaatoimintaa potevat ovat saaneet avun trijodityroniinista eli liotyroniinista. Ja nimenomaan pelkästään tämän lääkkeen käytöstä yksin, ei tyroksiinin kanssa.

Kenelle sitä sitten pitäisi määrätä? Ja miksi?

Joillakin potilailla elimistö ei tuota riittävästi T3-hormonia tai se tuottaa tyroksiinista liikaa hormonin käänteistä muotoa (rT3). Tämän voi todeta verikokeesta, mittaamalla sekä T3v että rT3-arvot ja laskemalla näiden suhteen. Näin ei kuitenkaan normaalisti toimita, koska ongelmaa ei tunnusteta.

Syy on osaltaan endokrinologeissa. Erään tunnetun asiantuntijan mukaan T3-hormoniin liittyvät ongelmat ovat puhtaita teorioita. Sähköpostikeskustelussamme hän määrittelee liotyroniinin tujuksi aineeksi, jota mitä tahansa aine väärin käytettynä toki onkin. Kyseessä on tietenkin professori Matti Välimäki, joka oli myös artikkelissani esiintyvän potilaan hoitava endokrinologi.

Välimäki on ilmeisen arvostettu lääkäri ja suosittu kirjoittaja Lääkärilehdessä. Seuraavissa kappaleissa siteeraan hänen artikkeliaan Hypotyreoosin hoito – useimmiten helppoa, joskus vaikeaa, joka julkaistiin Suomen Lääkärilehdessä 9/2010.

Ja lääkärithän lukevat Lääkärilehteä kuin raamattua. Vai olenko väärässä? Toisaalta, pitäähän heidän pystyä luottamaan alan arvostettuun lehteen, joten pointti on oikeastaan positiivinen. Enkä väitä, että Välimäen vertaisarvioidussa artikkelissa virheitä olisikaan. Puutteita kylläkin.

Välimäki kirjoittaa näin:
Otsikon ongelma (toim. lisäys: hyvät arvot ja huono vointi) on kirvoittanut koko joukon tutkimuksia, joissa pelkkää tyroksiinia on verrattu tyroksiinin ja trijodityroniinin yhdistelmään (lähteenä Välimäen kirjoittama pääkirjoitus Lääkärilehdessä 2006:49–50). Näiden tutkimusten meta-analyysin loppupäätelmä on tyly: pelkän tyroksiinin voittanutta ei ole (lähde).

Totta. Mutta entäpä pelkkä trijodityroniini? Artikkelissa ei sanallakaan mainita monoterapiasta eli hoidosta, jossa trijodityroniinia käytetään pelkästään, ilman tyroksiinia. Kaikki tutkimukset, joihin Välimäki viittaa, on tehty vertaamalla trijodityroniinin ja tyroksiinin yhdistelmää pelkkään tyroksiiniin.

Välimäen kirjoittamasta artikkelista jää siis se käsitys, että tyroksiini hoitona kyllä riittää ja että trijodityroniinia ei kannata määrätä lainkaan.

Välimäki kertoo artikkelissa myös seuraavaa:
Itse määrään hyvin vähän Armour Thyroid-valmistetta (toim. lisäys: tyroksiinin ja trijodityroniinin yhdistelmä). Ensimmäiseksi yritän ratkaista potilaan ongelman riittävän suurella tyroksiiniannoksella. Jostain syystä useat potilaat katoavat reseptin saatuaan seurannasta.

Kyllä minäkin vaihtaisin lääkäriä, jos hoidosta huolimatta yhä vain oireilisin. Toisekseen: tyroksiinin annoksen nostamisessa on se ongelma, että siitä tulee kovin helposti sydänoireita, minkä kaikki lääkärit varmasti tietävät. Välimäki nosti esimerkiksi potilastapaukseni tyroksiiniannoksen 200 mikrogrammaan, ja haittavaikutuksiahan siitä tuli.

Tyroksiiniannoksen nostaminen ei tietenkään auta, jos ongelma on tyroksiinin muuntumisessa trijodityroniiniksi (T3). Silloin elimistö muodostaa vain entistä enemmän rT3-hormonia ja tilanne voi pahentua entisestään. Viimeistään nyt pitäisi lääkärin hälytyskellojen soida.

T3-muuntumisongelman voi siis todeta tutkimalla verikokeesta sekä T3v- että rT3-arvon, mutta kuten Välimäki minulle vastasi:

Kukaan endokrinologi ei mittaa työssään rT3:a, ainetta joka ei vaikuta mihinkään.

Se ei ehkä suoranaisesti vaikuta mihinkään, mutta välillisesti kyllä.

Koska T3-hormoni on se vaikutuksen omaava, aktiivinen kilpirauhashormoni, elimistö oireilee vajaatoimintaisen tavoin, jos sillä ei ole T3-hormonia tarpeeksi käytettävänään. Tämä johtuu siitä, että elimistö muodostaa T3-hormonin sijaan liikaa rT3-hormonia, joka valtaa T3-hormonille kuuluvat paikat.

rT3-ongelma tulisi siis hoitaa pelkällä trijoditryoniinilla. Ei tyroksiinilla, eikä tyroksiinin ja trijodityroniinin yhdistelmällä. Trijodityroniinin käyttö ei kuitenkaan ole yksinkertaista, joten hoitoa tulisi valvoa tarkkaan.

Kysyin Välimäeltä myös, määrääkö hän koskaan trijodityroniinia yksin ilman tyroksiinia, ja miksi tai miksi ei. Tähän hän vastasi:

Yhdelle potilaalle koko 30-vuotisen urani aikana. Pitää säilyttää ne elimistön säätelymekanismit joilla T3:a tuotetaan kontrolloidusti, eikä kontrolloimatta suoraan purkista.

Tyroksiini-hoitoon paluu voi kuitenkin olla mahdollista, kunhan rT3-ongelma on ensin saatu korjattua. Potilas voi jatkaa liotyroniinia pienellä annoksella, aloittaa tyroksiinin tai siirtyä näiden kahden yhdistelmään.

Oikeustieteessä käytetään ennakkotapauksia juttujen ratkaisemisen apuna. Ehkä lääketieteessä voitaisiin hyödyntää samaa menetelmää enemmän? Varsinkin kilpirauhasen kohdalla, koska kyseessä ei ole vain tämä yksi tapaus.

Jokainen potilas on kuitenkin yksilö ja jokaisen potilaan tilanne tulisi myös yksilöllisesti ratkaista.

Tässä kirjoituksessa en käsittele tarkemmin trijodityroniinia eli T3-hormonia, rT3-hormonia tai liotyroniini-lääkitystä, sillä netistä löytyy niistä jo paljon tietoa. Teksti ei ole myöskään hyökkäys Professori Matti Välimäkeä tai ketään muutakaan lääkäriä kohtaan. Vilpitön toiveeni on, että tästä otetaan opiksi, ei nokkiinsa.

58 kommenttia

  1. Pari hyvää artikkelia aiheesta muualla | kilpirauhasblogi.com says:

    […] Healthberry blogia pitävä Emilii on kirjoittanut Terve Potilas -lehteen sekä blogiinsa ansiokkaasti kilpirauhasen oireilusta: Lue Emiliin blogikirjoitus täältä […]

  2. Pää kainalossa (Kilpirauhasblogi) says:

    Aplodit Emilii!! Otit tärkeän asian esille. Kilpirauhaspotilaana ja farmaseuttina olen huolissani kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidosta ja sen saatavuudesta Suomessa.
    Tästä aiheesta tuleekin herätellä keskustelua lääkäreiden kanssa ja tässähän sitä sitten oli, edes vähäsen. Lääkäri kun tuntui pitävän aihetta täysin marginaalisena.
    Juuri tästä olen huolissani; kuinka lääkärit saataisin huomaamaan, että kyse ei ole mistään marginaalisesta ongelmasta? Keskustelua kaivattaisiin lääkäreiden ja kilpirauhaspotilaiden välille muutenkin; potilaiden mukaan hoito on huonoa tai sitä ei edes saa ja lääkäreiden näkemysten mukaan taas kilpirauhasen vajaatoiminta on yksi helpoiten hoidettavia sairauksia ja hoito sen mukaista, kaikille siis Thyroxin.

    RT3-ongelmaan hoitoa saavia on vasta aika vähän, koska yleisesti ottaen potilaat eivät tiedä, että heidän oireittensa takana saattaa hyvinkin olla kilpirauhashormoniongelma, ja mistä he sen saisivat tietääkään, kun tilanne on lääkäreiden marginaaliseksi tuomitsema.

    Sen jälkeen kun olin sairastanut 20 vuotta tietämättä syytä oireille, (ja kun syy selvisi, se oli kilpirauhashormonaalinen) minulle on kehittynyt tarkka silmä muiden oireilulle. Tapaan työssäni farmaseuttina jatkuvasti potilaita, joilla on hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita, mutta lääkkeitä kaikkeen muuhun paitsi siihen.

    Keskustelussa potilaan kanssa tulee usein esille se, että oireita ei oteta vakavasti jos TSH ja T4V ovat viiterajoissa, ja vaikka haluaisin ohjata heitä hoitoon, ei terveyskeskuksissa ole ketään, kenelle ohjata potilas rT3:n mittaamista ja Lio-only hoitoa varten. Kaikilla ei ole varaa mennä yksityiselle puolelle, eikä sinne muutenkaan pääse kuin sitkeimmät, sillä harvat rT3-hoitoa antavat lääkärit ovat kovin varattuja ja vastaanotolle saattaa olla satojen kilometrien matka.

    Professori Välimäki sanoi, että on tutkittu, ettei T3+T4 -hoito ole tehokkaampi kuin pelkkä T4-hoito yksinään. Minua kiinnostaisi tietää, minkälainen potilasaines tutkimukseen on valittu? Mikäli tutkittavat potilaat ovat olleet “keitä tahansa Thyroxinin käyttäjiä” niin ei ihme, ettei Liothyroninin hyötyjä ole saatu esille. Monelle potilaalle kun pelkkä Thyroxinkin toimii täysin moitteettomasti, jolloin eroa ei synny. T3-hoidosta hyötyvät potilaat ovat usein nimenomaan niitä, joiden oireet ovat olleet psyykkispainotteisia.

    Entä etsittiinkö tutkimuksessa jokaiselle potilaalle hänen oma, yksilöllinen T4-T3 -lääkeannoksensa? Sama lääkeannos samassa T4-T3 -suhteessa ei nimittäin toimi kaikilla potilailla. Näillä lääkkeillä oikeaa tasapainoa haettaessa vain reilun kymmenen mikrogramman ero annostuksessa voi olla merkittävä voinnin kannalta ja annostus on aina yksilöllinen.

    Arvoisa lääkäriyhteisö, kun apteekissa tästä lähin asioi asiakas, jolla on ummetusta, kuiva iho, masentuneisuutta ja kohonnut kolesteroli, (ja tietysti lääkkeet näihin kaikkiin) mutta kilpirauhasessa “kaikki kunnossa”, niin minne minä ohjaan hänet, kun toivon, että hän saisi hoitoa ja voisi voida hyvin kuten minä ja muut potilaat, joille on otettu Liothyronin tai eläinperäinen kilpirauhaslääke käyttöön?

    • Emilii says:

      Kiitos erinomaisesta kommentista!

      Kaikki vähäkin on avuksi ja eteenpäin. Ei tätä asiaa yhdellä artikkelilla tai blogipostauksella korjata, mutta toivottavasti asenteet alkavat muuttua.

      Minua aiheessa huolestuttaa myös se, mitä kaikkia riskejä hoitamattomaan kilpirauhasvaivaan liittyy. Riskit mm. sydäntauteihin ja dementiaan tunnetaan kyllä.

      Valitettavasti en nyt juuri pääse tarkemmin katsomaan noita tutkimuslähteitä, mutta muistan jostain lukeneeni, että juuri potilasaines näissä tutkimuksissa ei ole ollut se paras mahdollinen. Tutkimukseen pitäisi valita juuri niitä potilaita, joilla tyroksiini ei tunnu tepsivän.

      Viimeiseen kysymykseesi toivon minäkin vastausta!

  3. Nuudeli says:

    Kiitos erinomaisesta alustuksesta! Olen kilpirauhaspotilas ja erään terveydenhuollon alan yliopistonlehtori. Minulle on ollut, terveydenhuollon ammattilaisena, järkytys huomata kilpirauhasen vajaatoiminnan huono hoito ja hyvin puutteellinen tietämys aiheesta.

    Minulla on myös keskivaikea astma, jonka hoito on aina ollut täysin asianmukaista, ja myös vaste hoitoon on ollut hyvä. Kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa asia ei ole ollut näin. Diagnoosi viivästyi noin vuosikymmenen ja oireet ehtivät tulla laaja-alaisiksi. Työterveyslääkäri luuli korkeita vasta-aineita (TPOab) viruspitoisuudeksi ja halusi hoitaa pitkäaikaisella, suun kautta otettavalla kortisonilla. Ensimmäinen endokrinologi ymmärsi kyllä määrätä heti Thyroxinin, mutta halusi seurata pelkästään TSH -arvoa mittaamalla, eikä osannut muuta lääkitystä kuin Thyroxinin. Netistä löysin suositellun endokrinologin, joka aloitti yhdistelmälääkityksen Thyroxin + Liothyronin (T4 + T3).

    Yhdistelmälääkityksellä olen voinut paremmin, mutta yli kahden vuoden hoidon jälkeen en vieläkään ole kunnossa. En tiedä mitä tulisi tehdä, eikä endokrinologikaan tunnu tietävän. Täytynee vielä nostaa vähän molempia annoksia (molemmat jo korkeita), mutta aion myös testauttaa T3V / rT3 suhteen, jos se antaisi lisävalaistusta siihen, missä vika voisi olla. Tämän joudun tekemään itse, ilman endokrinologin apua.

    Yhdistelmälääkityksen hyödyistä löytyy kyllä artikkeleita, toisin kuin mitä Matti Välimäki sinulle kirjoitti. Tässä esimerkiksi viime kesänä PubMedissä julkaistu T4 +T3 hoitoa, yksilöllisen tarpeen mukaan, suositteleva artikkeli. Artikkelin referenssilistasta löytyy vielä lisäinformaatiota: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Combination%20treatment%20with%20T4%20and%20T3%3A%20toward%20personalized%20replacement%20therapy%20in%20hypothyroidism%3F

    Muuten, sinulle Matti Välimäki kuitenkin vastaa. Itse kirjoitin hänelle aiemmin syksyllä koskien amerikkalaisen The Endocrine Societyn julkaisemia uusia, raskaana olevien kilpirauhaspotilaiden hoitoa koskevia ohjeistuksia. Näiden ohjeiden perusteella mm. Välimäki itse on muuttanut potilaidensa T3- lääkitystä. Kyseisessä ohjeistuksessa on T3 -lääkityksen kohdalla annettu yksi ainoa viiteartikkeli, mutta tämä viiteartikkeli ei mainitse T3 -lääkitystä sanallakaan. Kyseinen referessi on siis väärä. Välimäki ei ole vastannut minulle.

    Ikävä kun nyt yksi endokrinologi, ja vielä siitä parhaimmasta päästä, joutuu tässä nimeltä mainituksi. Useimmat endokrinologit kun eivät tunne T3 -lääkitystä missään muodossa, sen kummemmin yhdistelmänä kuin monolääkityksenä. Ongelma on koko endokrinologian oppialan, ei yhden yksittäisen lääkärin.

    • Emilii says:

      Kiitos Nuudeli kommentista!

      Toivottavasti saat rT3-arvosi mittautettua ja hoitoon tehoa.

      Olen samaa mieltä, että on ikävää, kun yksi lääkäri on tässä nyt nimeltä mainittuna. Mutta toisaalta, hän on paljon aiheesta kirjoittanut ja hänen kai pitäisi olla se paras asiantuntija. Jutussani mainitsen kuitenkin aluksi endokrinologit monikossa, joten kyllä ongelma on koko oppialassa, kuten sanot.

      Ja kyllä jouduin aika kovasti ja monesti Välimäeltä kommentteja pyytämään. Lopulta onnistuin saamaan edes jotain kommenttia spostilla, vaikka olisin halunnut kunnon puhelinhaastattelun.

      Tutustun vielä antamiisi tutkimuslähteisiin, kiitos niistä!

  4. Nuudeli says:

    Kiitos vastauksesta! Tuntuvat lääkäritkin keskustelevan aiheesta, vaikka eivät kovin perehtyneiltä vaikutakaan. Minua kyllä kummeksuttaa väite, ettei PubMedistä löydy paljoa tietoa rT3:sta. Kun tällä hetkellä laitan viitteksi “reverse T3 (rT3)”, saan 1044 viitettä. Ei se niin kauhean vähän ole.

    Siellä myös jankataan tutkimuksia T3 -hoidon eduista subkliinisessä vajaatoiminnassa. Yhdistelmähoidon hyödyistä löytyy tutkimuksia (kuten tuo aiemmin linkkaamani), mutta pelkällä T3:lla hoidetuista ei ole tutkimuksia. Ongelma onkin, että endokrinologian nykyinen paradigma ei hyväksy hoitoa pelkällä T3:lla (ja nippa nappa yhdistelmälläkään), minkä johdosta siitä ei ole myöskään tutkimuksia. Ympäri maapalloa tätä T3 only -hoitoa kuitenkin toteutetaan, myös Suomessa, ja monet potilaat hyötyvät siitä. Ei se hoito mitenkään kielletty ole, eipähän vain mahdu endokrinologian oppeihin. Hoidon tehottomuudestakaan ei siis ole tutkimuksia tai näyttöä, joten endokrinologian asenne on outo; ei pitäisi olla mitään estettä ottaa mukaan hoitoa T3:lla, kun kerran monet potilaat siitä hyötyvät, eikä mitään kummempia haittoja ole osoitettu (pulssinnousu yleistä, muita sivuvaikutuksia ei paljon tunnu olevan).

    Saattaa olla, että kilpirauhasongelmien hoitoa ei lähiaikoina saada paremmaksi. Niin monet alan kansainväliset professorit ja tutkijat ovat julkaisseet mielipiteitä pelkän Thyroxin -hoidon eduista, eivätkä voi enää perua aiempia väitteitään. Ala on myös pieni, ja endokrinologian harvoihin kansainvälisiin lehtiin ja järjestöihin (ja niitä vetäviin, jälleen harvoihin, professoreihin) kannattaa olla väleissä, jotta saa omia artikkeleitaan julkaistuiksi. Pelkällä T3 -hoidolla toteutettua tutkimusta ei välttämättä julkaistaisi, ja kuka tällaisen tutkimuksen rahoittaisi? Lääketehtaat eivät ole kiinnostuneita, koskapa T3 on löydetty molekyyli, eli ei tule patenttia.

    Itse olen aika pessimistinen; en näe mitään merkkejä endokrinologian sisällä kiinnostuksen lisääntymisestä. Funktionaalisen lääketieteen lääkärit onneksi ovat kiinnostuneita aiheesta ja osaavat hoitaa monipuolisesti. Isot kiitokset näille harvoille aiheesta kiinnostuneille lääkäreille!

    • Emilii says:

      Mainitaan tässä selvennyksenä, että FiMnet-sivuston suljetulla keskustelupalstalla “Lääkäri ja apteekki” käydään aloittamaani keskustelua aiheesta. Keskustelupalstaa voi lukea fimnet-tunnuksilla, joita on lääkäreillä ja apteekin henkilökunnalla.
      Nuudeli viittaa kommentissaan siis tähän suljettuun keskusteluun.

      Joku siellä jo mainitsi salaliittoteorian. Oletettavasti vitsinä, mutta pistää mietityttämään.

      Nuudelilla oli tässä monta hyvää pointtia. Minäkin kovasti ihmettelen koko endokrinologia-alan asennetta. Miksi tunnettua, olemassa olevaa hoitoa ei hyödynnetä?

      Tuntuu, että tilastotiedon valossa liian usein unohdetaan potilas yksilönä ja ihmisenä.

  5. ärrä says:

    Olen Matti Välimäen vanha potilas. Kiitoksena sanottakoon hänelle, että osasi arvella oireideni perusteella kilpirauhasen vajaatoimintaa, kun aiemmat lääkärit eivät olleet maininneet asiasta mitään. Arvoni olivat hyvin viitteissä. TSH 2 – 2.5 ja T4V 15.

    Mutta sitten pääsemme tähän negatiiviseen puoleen endokrinologien osalta. Toiselle käynnille olinkin jo itse selvittänyt asioita ja mielestäni oireet täsmäsivät hyvin rt3 ongelmaan. Kun mainitsin Välimäelle aiheesta ja siitä, että olisin kiinnostunut ottamaan rt3 kokeen/kilpirauhaspaneelin asian selvittämiseksi, hän lähestulkoon suuttui ja alkoi paasaamaan, että rt3 kokeet ovat aivan hölynpölyä. Lisäksi kun pyysin lääkitykseksi Eläinperäistä Armouria, ettei rt3 ongelma ainakaan pahenisi niin kovaa vauhtia kun Thyroxinilla, hän sanoi ettei määrää tuollaisia epävarmoja lääkkeitä ja Thyroxin on ainoa oikea lääke vajaatoiminnan hoitoon.

    Poistuin vastaanotolta 200€ köyhempänä mutta jäin miettimään miten nyt toimisin…lääkärin ohjeiden mukaan vai ottaisin rt3 kokeet ominpäin. Tulin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että kokeilen nyt Thyroxinia koska lääkärikin oli vakaasti sitä mieltä, että se on hyvä lääke. Tämä osoittautui kohdallani erittäin suureksi virheeksi! Oloni lähti heti ensimmäisistä päivistä huonompaan suuntaan ja noin kahden viikon päästä tuntui, että koko elimistö romahtaa, masentaa entistä enemmän ja kaikki voimat ovat menneet, olo oli lähes kuin elävällä kuolleella. Minun oli pakko lopettaa Thyroxin kerrasta poikki noin 3vk kohdalla.

    Lääkityksestä vieroittuminen kesti reilun viikon jonka jälkeen vanha huono olotila palasi mutta olo tuntui silti 100 kertaa paremmalta kuin Thyroxin lääkityksellä. Tässä välissä pidin muuteman lääkkeetömän viikon jonka jälkeen kävin ottamassa rt3 kokeen/mdd kilpirauhaspaneelin. Sain tulokset 3vk kuluttua ja sieltä paljastui alunperin epäilemäni rt3 ongelma, T3/rt3 suhdeluvulla 10.

    Tämän jälkeen hakeuduin funktionaaliselle lääkärille jota minulle suositeltiin kilpirauhasasioissa ja häneltä sain hyvää palvelua, hoitoa, ohjeita myös ruokavalioon liittyen ja oikean lääkityksen T3/Liothyroninen.

    Aloitin T3 lääkityksen ja heti parin päivän jälkeen tunsin kuinka elimistöni alkoi voida paremmin ja koko keho tuntui saavan uutta energiaa kuin patterista. Viikko lääkkeen aloituksesta tapahtui uskomaton muutos, 20 vuotta vaivannut psyykkinen ahdistus katosi kuin taivaan tuuliin, eikä ole palannut! Lisäksi suhtautumiseni kaikkeen muuttui aivan täysin. Ennen olin perus negatiivinen, aina valittamassa jostakin, ei huvittanut ja hermot meni helposti. Viikon T3 lääkityksellä muutuin positiiviseksi, intoa riittää, työ ja opiskelu halut palasivat ja juuri mikään ei hermostuta. Puolisollani meni ensimmäinen kuukausi ihmetellessä, koska lähes joka asiaan reagoin eritavalla kuin ennen, hän monta kertaa sanoikin, että oletko edes sama kaveri kuin minkä kanssa olen viettänyt viimeiset 10 vuotta.

    Olin ihmeissäni miksi kaikki lääkärit eivät hoida/ tutki potilaitaan näin?! Meillä olisi todella paljon vähemmän masentuneiksi, hulluiksi ja jopa psyyke ongelmaisiksi diagnosoituja potilaita. Monet edellämainituista ovat varmasti väärällä lääkityksellä vain siksi, etteivät meidän arvostetut lääkärit ja endokrinologit voi myöntää tiettyjen ongelmien olemassa oloa menettämättä arvovaltaansa muiden lääkäreiden keskuudessa, eikä heidän nykyinen koulutus ole kilpirauhasen osalta tarpeeksi kattava. Tähän täytyisi kyllä saada pikaisesti muutos, koska tällä hetkellä rt3 ongelmaa hoitavat lääkärit ovat ylityöllistettyjä, eikä potilaille tahdo löytyä aikoja kuin kuukausien päähän.

    • Emilii says:

      Kiitos ärrä, kun kerroit tarinasi!
      Toivon, ja uskon vahvasti, että näistä jutuista on apua muille potilaille.
      Se on harmillista, että potilas joutuu itse etsimään sairaudestaan niin paljon tietoa, mutta toisaalta, onneksi nykypäivänä sitä tietoa on helposti saatavilla.
      Hienoa kuulla, että sait toimivan lääkityksen ja voit hyvin.:)

  6. ärrä says:

    Lisättäköön edelliseen, ettei lääkärien tarvitse ihmetellä miksi potilaasta ei kuulu Thyroksini reseptin saamisen jälkeen…henkilökohtaisesti koin ettei ole mitään järkeä mennä jatkamaan samalle lääkärille, koska heti tehtiin selväksi, että Thyroksiini on ainoa oikea hoitomuoto vajaatoimintaan, eikä muista vaihtoehdoista kannata yrittää edes keskustella.

  7. Pää kainalossa (Kilpirauhasblogi) says:

    Itselläni on aika samanlaisia kokemuksia kuin Nuudelilla ja Ärrällä niin hoidosta kuin olostakin. Minulla on tällä hetkellä Lio + Thyroxin, jossa annoksen hakemista on kestänyt noin 9 kuukautta. edelleen tuntuu, ettei vointi ole ihan se paras. Toki paljon oireita on hävinnyt, mutta tietynlainen saamattomuus vaivaa minua edelleen, enkä pidä sitä asiaan kuuluvana, vaan uskon sen johtuvan siitä, etteivät kilpirauhashormonit toimi ihan 100%.

    Otatin rT3/T3V -kokeen MDD:llä rT3-ongelman tutkimiseksi, mutta siinä selvisi, että suhdelukuni oli kait suorastaan erinomainen eli 35, kun kuulemma alle 10 on huono ja alle 15-20 kannattaa vielä hoitaa.

    On vielä ainakin yksi asia jota tässä ei mainittu, joka on myös hyvä muistaa, kun ihmetellään, mikseivät oireet (kaikki) katoa, ja se on lisämunuaisten uupumus. Se liittyy usein kilpirauhasen vajaatoimintaan ja pitkäaikaiseen henkiseen/fyysiseen stressiin. Kortisolin vaje aiheuttaa sen, etteivät kilpirauhashormonit pääse vaikuttamaan soluissa kunnolla. Lisämunuaisten uupumus kannattaa selvittää sylkitestillä, joka näyttää vuorokausivaihtelut kortisolin määrässä. Olen nyt mitannut itseltäni kuumemittarilla lämpöä, ja lukemissa on viitteitä kortisolin vajeeseen.

    Olen toki valmis hyväksymään tämän hetkisen olonikin, jos mitään ei löydy, mutta on hyvä, että on lääkäreitä, jotka osaavat tutkia tällaiset asiat kiitettävän tarkasti. Harmi vain, että heitä on vielä aika harvassa.

    • Emilii says:

      Miten tuon yhdistelmähoidon (Lio+tyroksiini) annoksen hakeminen tehdään? Minun pitäisi ehkä tietää, mutta miten esimerkiksi sinulla on se käytännössä toteutunut?

      Tuo lisämunuaisten uupumus on myös mielenkiintoinen asia. Siihenkin pitäisi saada lisää tutkimustietoa.

  8. Nuudeli says:

    Vastailen omasta Thyroxin + Liothyronin yhdistelmähoidon annoksen hakemisesta, kun vissiin ehdin ennen kuin Pää Kainalossa.

    Annosta haetaan aivan tavallisesti olon ja arvojen perusteella. Arvoissa tulee ottaa huomioon, että TSH suppressoituu kaikilla T3 -pitoisilla lääkkeillä, joten TSH jää nopeasti alas. Tärkein seurattava arvo on T3V eli vapaan aktiivisen kilpirauhashormonin pitoisuus (T4 eli Thyroxin on prohormoni, varastohormoni, joka muuntuu solussa T3:ksi. T3 on se aktiivinen, vaikutuksen aikaansaava hormoni).

    Minulla oli viime labroissa (alkukesä) TSH 0,03, T4V 10.8 ja T3V 4.3 (viitteet T4V 9 – 21 ja T3V 3.5 – 6.5). Pelkän TSH:n perusteella olisin liikatoiminnalla, mutta vapaat hormonit näyttävät oikean tilanteen ja ovat matalalla. Olo on yhä vajaalla. Edellisessä mittauksessa T4V oli alle alarajan ja T3V alarajalla, silloin nostettiin molempia lääkkeitä. Nyt tulossa olevalla käynnillä varmaan mitataan labrat + tehdään kliininen tutkimus. Olon perusteella arvelisin pientä nostoa molempiin annoksiin, mutta katsotaan mitä labrat näyttävät.

    Yhdestelmä on siitä hyvä, että voi nostaa jompaa kumpaa lääkettä, arvojen ja olon perusteella. Jos vain T4V on matalalla nostetaan Thyroxinia, jos vain T3V on alhaalla nostetaan Liothyroninia, jos molemmat matalalla (kuten minulla ovat olleet), nostetan vähän molempia. Sitten odotellaan vähintään joitakin kuukausia ja katsotaan olo, kliininen status ja arvot.

    Tätä hoitoa voi hyvin tehdä perehtynyt yleislääkäri, Liothyroninin erityislupaan ei vaadita mitään erikoistumista. Ja Liothyronin on siis puhdasta T3:sta, ja Thyroxin on puhdasta T4:sta. Terve kilpirauhanen erittää molempia suhteessa noin 80 % T4 ja 20 % T3. T4 muuntuu sitten kudoksissa T3:ksi, sillä vain T3 aiheuttaa vaikutuksen.

    • Emilii says:

      Kiitos Nuudeli! Jotain tällaista ajattelinkin.

      Ja pitäähän nyt ihan missä tahansa lääityksessä oloaan tunnustella jo haittojen ja tehonkin takia.

      Jos olosi on edelleen tälläkin lääkityksellä huono, kannattaa ehdottomasti mittauttaa se rT3. Pelkkä Lio voisi korjata tilanteen.

      Noista suhteista en sitten ole varma, koska olen lukenut 80/20 prosenteistakin.

  9. Nuudeli says:

    Muoks korjaan edelliseen: kilpirauhanen erittää noin 90 % T4:sta ja noin 10 % T3:sta. Jotkut potilaat joutuvat yhdistelmäläkityksellä kuitenkin käyttämään suhdetta 80:20, myös minä.

  10. Nuudeli says:

    Joo, prosentit eivät ole varmat, eri lähteissä on kilpirauhasen erittämälle T3:lle suhde jotakin 10-20 % välillä. Lääkkeissä, joissa on jo suoraan yhdistelmänä sekä T4:sta että T3:sta, suhde on joko 90 : 10 tai 80 : 20. Tässä linkki Fimean erityisluvallisten lääkkeiden hakuun, erityisluvallisia kilpirauhaslääkkeitä on siis paljon muitakin kuin Liothyronin. Kummallista on, että Suomen endokrinologeista kaikki eivät tiedä tällaisten olemassaolostakaan, saatikka että osaisivat näillä hoitaa. Linkkiä ei saa viemään suoraan, joten ruksaa “vaikuttavan aineen mukaan” ja kirjoita kenttään “Syötä haettava teksiti”: thyr, silloin tulee koko lista. http://www.fimea.fi/ammattilaiset/erityisluvat/erityisluvalliset_laakeainevalmisteet

    Varmaankin mittautan rT3:sen tässä myöhemmin talvella. Toistaiseksi kumpakin lääkettä tullaan varmaan seuraavalla lääkärikäynnillä nostamaan, joten aion katsoa, mikä vaikutus on, kun molemmat lääkkeet (ja molemmat arvot) ovat korkeammalla. Jos sekään ei auta, mittautan rT3:sen.

    Ruotsalaisessa Medicinsk Access lehdessä oli äskettäin kolmen eri oppialan lääkärin (kaksi professori emeritusta ja yksi dosentti, tutkimusaloina/oppialoina kirurgia, syöpätutkimus ja imflammaatiotutkimus) yhteiskirjoitus kilpirauhasen vajaatoiminnan nykyisen paradigman ongelmista. Näitä alkaa maailmalla olla useissa maissa, professoritasoisten lääkärien kritiikkiä kilpirauhasen vajatoiminnan hoidosta. http://np.netpublicator.com/netpublication/n25061769/20

    Endokrinologian oppialan mielestähän kilpirauhasen vajaatoiminta on sellainen sairaus, johon on vain yksi lääke, ja se lääke on Thyroxin. Muita lääkkeitä ei tarvita, kukaan potilas ei tarvitse. Kenelläkään potilaalla ei voi olla mitään häikkää esimerkiksi lääkkeiden imeytymisessä suolistosta, T4:sta pilkkovien dejodinaasientsyymien toiminnassa, kilpirauhashormoneja ympäri kehoa kuljettavien proteiinien toiminnassa, kilpirauhashormoneja solukalvon läpi vievissä molekyyleissä tai missään muussakaan kilpirauhashormonien aineenvaihdunnan vaiheessa. Ei, muissa sairauksissa on tällaisia ongelmia, ja niihin lääkkeitä, mutta kilpirauhasen vajaatoiminnassa ei ole mitään tällaista. Kilpirauhasen vajaatoiminta on siitä erikoinen sairaus, että sen todellakin, aina ja ainoastaan ja kaikki potilaat, nyt ja tulevaisuudessa, parantaa yksi ainoa lääke, ja se yksinään, mainioista mainioin Thyroxin!

    • Emilii says:

      Kiitos linkeistä!

      Hyvä suunnitelma sinulla. Toivottavasti saat pian selvyyttä asiaan.

      Vielä tarvittaisiin suunnitelma, miten endokrinologit osallistuisivat enemmän edes keskusteluun.

  11. Nuudeli says:

    Tuskin endot osallistuvat keskusteluun. Niiden mielestä ei ole mitään keskuteltavaa, koskapa kilpirauhasen vajaatoiminta on niin helppo sairaus (tämä oli ensimmäiset sanat mitkä ensimmäinen endo minulle huudahti). Sairaus paranee pelkällä Thyroxinilla, kaikki oireet, kaikilla potilailla, parissa viikossa. Mitään muuta lääkettä ei tarvita ja parantuminen on suurin piirtein täydellinen, kaikilla. Vajaatoimintapotilaat eivät voi voida huonosti. Jos he voivat huonosti siihen on joku muu syy, esim. masennus tai ei liiku tarpeeksi. Thyroxin monoterapialla kaikki potilaat paranevat täydellisesti.

    Riittäsi minusta ihan, että muut lääkärit osallistuisivat, vrt tuohon likkaamaani ruotsalaiseen artikkeliin. Miten siellä lääkäripuolen keskustelussa, ovatko kiinnostuneita? Olisiko sieltä tälle puolelle mitään vinkkejä? Saisitko niitä sieltä tulemaan tänne keskustelemaan, edes jonkun? rt3 -hoidon läpikäyneitäkin täällä on käynyt vain yksi (kiitokset Ärrä!). Tuleeko lääkäripuolelta klikkauksia tänne?

    • Emilii says:

      Tämä on kyllä niin surullista luettavaa.

      Lääkäripuolella ei oikein ollut halukkuutta tutkia asiaa tarkemmin, ainakaan kommenttien perusteella. Sieltä on kyllä tultu lukemaan tätä juttua, ja yksi lääkäri jo osoitti selvää kiinnostusta. Sekin tosin hiukan lopahti, kun muilta tuli niin pöyristyttäviä kommentteja.

  12. Päivikki says:

    Kävin lukemassa Fimnetin keskustelupalstan kommentit ja aika surullista luettavaa ja enimmäkseen aiheen vierestä.
    Sairastan vajaatoimintaa ja lääkityksen sain pari vuotta sitten. Sitä ennen ravasin lääkäreissä vuosikausia jo 90-luvulta saakka saamatta mitään apua oireisiini. Tyypillisesti lopulta sain kehotuksen hakeutua psykiatrille, missä kävinkin toista vuotta ja kokeilin masennuslääkettäkin, mistä ei ollut mitään apua, väsytti vaan lisää. Yksityisyrittäjänä olin vähentänyt työntekoa vähitellen puolipäiväiseksi omalla kustannuksellani ja olin jo täyden työkyvyttömyyden partaalla. Ja koska diagnoosia ei ollut, niin minähän olin ihan “terve”. Aamut varsinkin olivat kauheita, mutta monasti kaaduin töistä tultuani (sen puolipäiväisen) suoraan sohvalle täysin uupuneena.
    Onneksi eletään nykyajassa ja on netti. Kerran taas aloin etsiä tietoa. Eksyin kilpirauhasfoorumille ja lamppu syttyi :) Jälleen kerran hakeuduin lääkäriin ja labrakokeisiin. TSH oli 2,2 ja T4V alle viitteen alarajan. Vieläkin monen vaiheen jälkeen sain lääkityksen ja siitä ole kiitollinen lopun ikääni. Vähitellen elämä alkoi palautua pienin askelin. Aluksi söin Thyroksinia, mutta se vaihdettiin puolen vuoden jälkeen Armour Thyroidiin. Vaikka Thyroksinista oli paljon apua, esim. masennus ja ahdistus häipyivät kuin tuhka tuuleen, niin vasta Armour auttoi päiväväsymykseen. Onhan tämä lääkityskin haastavaa, mutta siitä en luopuisi enää mistään hinnasta. Onneksi löysin myös lääkärin, joka on kiinnostunut tästä sairaudesta ja sen hoidosta ja myös kuuntelee potilasta herkällä korvalla eikä vaan tuijota labra-arvoja.
    Kiitos myös sinulle Emilii, että kirjoitit aiheesta :) Siitä ei voi puhua liikaa, kun tälläkin hetkellä niin monet kärsivät kilpirauhassairauksista, mutta eivät saa siihen hoitoa. Vieläkin herkistyn pelkästä ajatuksesta, miten monta vuotta itseltä meni “hukkaan” ihan sumussa.

    • Emilii says:

      Kiitos Päivikki, kun tulit kertomaan kokemuksistasi!
      On ilo kuulla, että olet saanut hoitoa ja että se on tehonnut. Liian pitkään kuitenkin sinullakin meni ennen kuin niin kävi. Se on monen kilpirauhaspotilaan tarinan surullinen puoli.

      Kävin taas pienen tauon jälkeen itsekin siellä Fimnetin-keskustelussa. Kommentit ovat mitä ovat, mutta toivon kuitenkin, että jokunen lukija (=lääkäri) on aiheesta nyt enemmän kiinnostunut.:)

  13. AM says:

    Kiitos Emilii loistavasta kirjoituksestasi ja tärkeän aiheen esille ottamisesta!

  14. kirsi says:

    olen syönyt liothyronia nyt runsas puoli vuotta. kun lääkäri on kaukana ja luontaistuoteyritys on välikätenä, niin käytännön hoito takkuaa todella pahasti.
    kysynkin tietääkö kukaan länsi-suomessa lääkäriä, joka ymmärtää ja hoitaa kilpirauhasen käänteistä vajaatoimintaa?

    • Emilii says:

      Ikävä kuulla Kirsi. Mielestäni lio-hoidossa yhteyskanava lääkäriin olisi todella tärkeä.

      Oletko jo katsonut tätä listaa:
      http://www.kilpirauhasenvajaatoiminta.fi/laakari-suosituksia/

      Facebookissa on ryhmä nimeltä Kilpirauhanen, sieltäkin kannattaa kysyä.

    • Anonymous says:

      Kilpirauhasongelmia ymmärtäviä lääkäreitä ovat Salo-Turku-akselilla Sirpa Alifrosti ja nyt jo osaksi eläkkeellä oleva Karin Munsterhjelm-Ahumada, jolla on viimeksi ollut vastaanotto Tammisaaressa. Reseptit Thyroidille/Armour Thyroidille sekä liotyroniinille onnistuvat, samoin lähetteet MDD:n kilpirauhaspaneeleuhin. Ymmärtävät myös lisämunuaisten uupumisen ja lisäkilpirauhasten ylitoiminnan päälle. Homeopatia ja lisäravinteet ovat myös hallussa. Liisa Sulkakoski tietää myös näistä paljon.

    • Anna says:

      http://www.laakaripalveluasteria.fi/yleislaakari.html

      Turussa kannattaa hakeutua kilpirauhashoidossa Mika Kivimäen vastaanotolle.
      Hän on ainoa lääkäri Turussa, joka käyttää tavanomaisten laboratoriotutkimuksien lisäksi tarvittaessa myös MDD/Genova diagnostics:n funktionaalisia tutkimuksia.

      Suosittelen!

  15. Nuudeli says:

    Kirsi, Facebookissa näyttää myös olevan keskusteluryhmä “rT3 dominanssi / Wilsonin syndrooma”.

  16. Arja says:

    Puheena olevan casen omistajana kommentoisin muutamia seikkoja. Halusin lähteä Emilii Doven juttuun mukaan auttaakseni hoidon kehitystä. Tällä hetkellä olen itsekin jonkinlainen koekaniini, sillä T3-hoidosta monona ei ilmeisestikään tiedetä paljoakaan. Olen tietoinen siitä, että tästä syystä otan mahdollisesti isonkin riskin. Luin hiljakkoin aiheesta bloggaavan toisen koekaniinin kirjoituksen, jossa tuotiin esiin eräs ikävältä kuulostava riski: koska elimistössä ei ole lainkaan tai juurikaan T4-varastohormonia, potilas on hyvin riippuvainen T3-napeistaan. Kirjoittajan tietojen mukaan jo parin päivän lääkkeettömyys voi johtaa myksödeemakoomaan. En ole voinut mistään tarkistaa, pitääkö tämä paikkansa. Toivon vain, että apteekkini hoitaa lio-toimitukseni varmasti (kokemukseni mukaan lääkettä ei valitettavasti pidetä tiskissä) ja että en joudu onnettomuuteen ulkomailla. Oikeastaan minulla pitäisi olla ranteessani tai lompakossani lion käytöstä kertova dokumentti.

    Koen hiukan hämmentäväksi sen, miten minua aiemmin hoitanutta lääkäriä riepotellaan tässä keskustelussa. Itse olen hänelle erittäin kiitollinen, sillä hyvin harvoin olen tavannut niin tarkasti kuuntelevaa, vastuuntuntoista, seikkaperäistä ja parhaansa tekevää lääkäriä. Asiantuntijana hän oli valmis kokeilemaan T4-lääkitystä suurempina määrinä kuin mihin yksikään viitearvoja kirjaimellisesti lukeva terveyskeskuslääkäri olisi lähtenyt. Hän kuunteli vointiani, mikä oli harvinainen kokemus. Toisaalta ymmärsin, että hän suhtautui kielteisesti T3:n antamiseen suoraan. Hän sanoi, että kehoni pitäisi osata itse valmistaa aktiivinen T3-hormoni. Koska T4-hoito ei kuitenkaan minua auttanut, etsin aktiivisesti lääkäriä, joka rohkenisi kokeilla hoitoa, josta ei vielä tiedetä juuri mitään ainakaan Suomessa. Löysinkin sellaisen lääkärin, ja olen kohta vuoden ajan syönyt pelkkää liotyroniinia. Lio todellakin tehosi niihin oireisiin, jotka koin kaikkein hankalimmiksi ja toimintakykyäni olennaisesti heikentäviksi.

    Mutta, mutta. Nyt tuon esiin tärkeän asian. Vetoan suorastaan. Potilaana toivoisin, että nykyinen lääkärini voisi konsultoida endokrinologian asiantuntijalääkäreitä. Olen ymmärtänyt, että tällainen keskustelu on nyt täysin mahdotonta. Miksi asiantuntijoiden on niin vaikeaa yhdistää tietonsa ja etsiä parasta synteesiä, parasta hoitoa? Koska Suomessa ei tiettävästi ole potilaita, joita olisi hoidettu T3:lla useampaa vuotta, ei myöskään lääkärilläni voi olla kokemusperäistä tietoa lääkityksen pitemmän ajan vaikutuksista. Niin lääkärini kuin minä ja muut vastaavassa tilanteessa olevat, me kaikki olemme ulkomaisen tiedon varassa. Sitä tietoa tarjoavat enimmäkseen muut potilaat, mutta kaikesta huolimatta tuo tieto on usein arkitietoa ja lisäksi se on yksittäisten ihmisten uniikkeja kokemuksia, uskomuksiakin.

    Me potilaat, joiden hoito ei onnistu peruskaavan mukaan, tarvitsemme kipeästi eri asiantuntijoiden rakentavaa yhteistyötä!

    • Emilii says:

      Kiitos Arja arvokkaasta kommentistasi!

      Kiitos myös siitä, että toit esille Välimäen hyvät puolet. Niitä eittämättä on.
      Itse yllätyin siitä, kuinka vastahakoisesti hän osallistuu keskusteluun ja viittaa kintaalla koko rT3-ongelmalle. Kun sitä keskustelua juuri tarvittaisiin, niin kuin itsekin sanot.

      Oletko muuten jo kokeillut laskea lion annosta? Tai ottaa rinnalle tyroksiinin? Jos vaikka oma T4-tuotanto taas toimisi ja muunto menisi oikein T3:ksi.
      Liotyroniini ei tosiaan välttämättä ole se paras hoitomuoto loppuelämäksi, mm. juuri mainitsemiesi ongelmien takia. Toisaalta, parempi sekin, kuin sairaana eläminen.

      • Arja says:

        Hei taas,

        niinpä – seuraava askel pitäisi kai ottaa. Nyt olen vain niin haluton riskeeraamaan olotilan, jossa hahmottaminen, ajattelu ja muisti toimivat normaalisti ja minulle ominaisesti. Kognitiivisen toimintakyvyn menettäminen on kauhistuttava ajatus.

        Vinkkaan tässä vielä kiinnostavaan tuoreeseen artikkeliin, jota ei valitettavasti kylläkään löydy netistä:

        Niskanen L. Kilpirauhasen vajaatoiminnan yhdistelmähoito. Suomen lääkärilehti 2013; 68: s. 1023-5.

        Arja

        • Emilii says:

          Kiitos vinkistä! Pääsen lukemaan tuon artikkelin netistä ja vilkaisin sitä pikaisesti. Siinäkin tosin puhutaan vain tyroksiinin ja trijodityroniinin yhdistelmähoidosta. Pitää lukea koko juttu vielä ajan kanssa.

          • Arja says:

            Totta, mitä sanot. Jännää tosiaan, että monohoitoa ei ole olemassa. Paljonkohan meitä fiktiivisiä tapauksia mahtaa olla tällä hetkellä? Olisi kiva tietää – ja olisi kiintoisaa verkostoitua.

  17. Emilii says:

    Arja, Facebookissa on ryhmä nimeltä “rT3 dominanssi / Wilsonin syndrooma”. Sieltä löytyy ainakin keskustelukavereita. Olisi tosiaan kiva tietää, kuinka monta potilasta on monohoidossa.

  18. Anonymous says:

    Useimmiten tutkimuksissa ei ole huomioitu annoskokojen tai annosten ajankohdan merkitystä T3-hoidossa – on käytetty niin pieni annoksia, ettei tehoa läheskään kaikilla voi tulla, eikä huomioida kehon luonnollista T3-tason nousua aamuyöllä.

  19. Uupunutko? says:

    Hei, sairauttani on hoidettu psyykkisenä ja burn-outina. Luettuani lisämunuaisten uupumuksesta aloin epäillä että kyseessä onkin väärä diagnoosi. Etsin Googlesta Turun alueella olevaa lääkäriä, joka tuntee kyseisen sairauden ja hakukone antoi tämän sivun. Mm. Sirpa Alifrostin nimi siellä näkyi. En kuitenkaan löydä kyseistä tietoa artikkelista enkä keskusteluista. Voiko joku auttaa eteenpäin? Kiitos! :)

    • Emilii says:

      Hei,

      Keskusteluketjussa on tällainen kommentti:

      12/01/2013 at 14:26
      Kilpirauhasongelmia ymmärtäviä lääkäreitä ovat Salo-Turku-akselilla Sirpa Alifrosti ja nyt jo osaksi eläkkeellä oleva Karin Munsterhjelm-Ahumada, jolla on viimeksi ollut vastaanotto Tammisaaressa. Reseptit Thyroidille/Armour Thyroidille sekä liotyroniinille onnistuvat, samoin lähetteet MDD:n kilpirauhaspaneeleuhin. Ymmärtävät myös lisämunuaisten uupumisen ja lisäkilpirauhasten ylitoiminnan päälle. Homeopatia ja lisäravinteet ovat myös hallussa. Liisa Sulkakoski tietää myös näistä paljon.

  20. Annamari says:

    Kiitos aiheen esille ottamisesta! Itse olen aika noviisi vielä kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Olen Thyroksin-koelääkityksellä kuudetta viikkoa. Arvoni olivat viitteiden sisällä, mutta oireita yli kaksikymmentä.
    Kuulun kilpirauhashormoni ryhmään ja ihan jäätäviä kokemuksia ihmisillä on ollut koettaessaan saada apua sairauteensa. Itsellä myös keliakia, joten herkkyys saada muita autoimmuunisairauksia suuri.
    Olen tätä hoitokielteisyyttä ihmetellyt kovasti ja sitä, eikö yksikään endo tai lääkäri sairasta vajaatoimintaa arvojen ollessaviitteissä? Pöyristyneenä olen myös lukenut lääkäristä, joka käräyttelee ns. funktionaalisia lääkäreitä Valviralle!!! Ihan käsittämätöntä, että lääkärit, joiden potilaat ovat alkaneet voida hyvin, joutuvat tällaisen vainon kohteeksi. Ja Valviran lakimies kehtaa myöntää, että eivät aiheesta tiedä riittävästi. Silloin olisi ko. lääkärin hyllyttäminen pitänyt perua, saati, että sitä oltaisi ollenkaan tehty! Toivon että vastuuseen joutuvat Valvira kuin myös tämä kantelun tehnyt lääkäri. Koska, muuten tästä tulee jälkiseurauksena se, että lääkärit eivät kohta uskalla määrätä lääkityksiä viitteiden sisällä oleville potilailleen.

  21. Anonymous says:

    Luin mielenkiinnolla tätä keskustelua.
    Olen kärsinyt lähes 40v. oireista, jotka viittaavat kilpirauhasen vajaatoimintaan.
    Yksikään lääkäri ei ole kiinnittänyt niihin mitään huomiota aiemmin, vaikka oireet ovat olleet niin selvät.
    Nyt päätin tehdä 60v. määräaikaishuollon terveyskeskuksessamme, olivat TH4 arvot lievästi koholla.
    Kiinnostuin ja aloin etsiä tietoa ja silloin tajusin, mistä oli kohdallani kyse.
    kaikki nämä kärsimyksen vuodet – yli 10v kestänyt jatkuva stressi (yksityisyrittäjänä), olematon libido,masennus,ruokahaluttomuus, hikoilunpuute,palantunne kurkussa etc. kaikki täsmää.
    Terveyskeskuslääkäri ei katso aiheelliseksi lääkitystä ja lisätutkimuksia, joten aioin hakeutua Helsingissä Antioksidanttiklinikalle, mutta kaikki kilpirauhasongelmiin paneutuneet lääkärit eivät ota uusia potilaita!!!
    Miksi yhtäkkiä tälläinen joukkopako? Onko kenties Valvira pistetty asialle joidenkin lääkärien toimesta, vai onko yhtäkkiä ongelma räjähtänyt käsiin?
    Osaisiko joka valaista asiaa ja neuvoa mistä nyt saisi (mielellään funktionaalista hoitoa antavan) lääkärin?

  22. Heljä Taavitsainen says:

    Jyväskylän seudulla ei ole saatavilla hyvää endokrinologia. Asenne täällä on kilpirauhaspotilaalle kohtalokas. Olen neljättä vuotta työ-ja toimintakyvytön, nyt toista kertaa thyroxin käytössä ja oireilu lisääntyy jatkuvasti. Leo Niskanen, guru menneestä maailmasta ilmoitti; “kuulun potilaisiin jotka ovat vaatimassa viikottaista seurantaa kunnes väsyvät”, omituisilla oireillani joihin thyroxin ei tuo apua. Missä mennään Liothyronin suhteen? Keneltä sitä saa ja miten?

    • Emilii says:

      Pahoittelen Heljä, etten osaa auttaa sopivan lääkärin löytämisessä. Ehkäpä Facebookin ryhmästä löytyisi apua?

      Ylen Akuutissa joulukuussa todettiin näin:
      “Professori Matti Välimäen mukaan ei ole olemassa kilpirauhassairautta, joka todettaisiin vain suurentuneesta käänteis-T3-pitoisuudesta. Sen sijaan suurentunut pitoisuus voi kertoa yleissairaudesta, jota vastaan elimistö puolustautuu.
      – Esimerkiksi sydänsairaus, pitkittynyt infektio, suolistosairaus ja nälkiintyminen ovat tiloja, joissa on tarkoituksenmukaista säästää energiaa ja säätää elimistön aineenvaihdunnan kierrokset mahdollisimman pieniksi. ”

      Jos näin kerran on, miksi potilailta ei sitten hoideta näitä infektioita ja suolistosairauksia kuntoon?

      http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/kilpirauhasen_vajaatoiminta_ei_nay_aina_testeissa

  23. Mervi says:

    Hei

    Kiitos tästä jutusta! Harmillista, että löysin sen vasta nyt. Poikani kärsii rT3-ongelmasta, tai nk. Wilsonin Syndroomasta. Hän käyttää nyt pelkästään T3-lääkettä ja vointi on parantunut entiseen verrattuna paljon. Painon nousu pysähtyi ja turvotus poistui. Hän on iloisempi ja tasapainoisempi.

    Pelottaa vain hieman se, kun eksyin epäonnekseni lukemaan Roskatiede -blogia aiheen tiimoilta. Ja sielläkös sitä pelotellaan ja suoranaisesti uhkaiallaan sillä, että saatan lapseni kuolemanvaaraan tuolla lääkkeellä.

    Luotan lääkkeen määränneeseen lääkäriin, mutta ei tietenkään ole mukava olla tässä asiassa tällaisen kiistan keskipisteessä, kun haluan vain lapseni parasta. Myöskään vakuutusyhtiö ei ole suopea, vaan väittää funktionaalisen lääketieteen olevan “uskomushoitoa”, mikä on minusta käsittämätöntä.

    Olisi mukava löytää vertaistukea, mutta en tunne ketään, jonka lapsi kärsisi samasta ongelmasta. Tai yleensäkään kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Käsittääkseni se ei ole kovin yleinen sairaus lapsella.

    • Emilii says:

      Hei Mervi,
      Minkä ikäinen lapsesi on?
      rT3-ongelman taustalla saattaa olla jotain, mikä sen aiheuttaa. Silloin liotyroniini-lääkitys auttaa, mutta ei luultavasti korjaa tilannetta. Kehotankin, että yrittäisit selvittää, mikä poikasi rT3-ongelman aiheuttaa. Se ei tule olemaan ihan helppoa, mutta toisaalta lääkitystäkään ei ole mielekästä loputtomiin jatkaa.

      • Mervi says:

        Lapsi on kohta 12 vuotias. Hänellä on asperger, mutta ei muita diagnooseja. Häntä on myös tutkittu hyvin paljon, eikä mitään muuta ole tuon vajaatoiminnan lisäksi löytynyt. Jos vien hänet toiselle lääkärille, niin luultavasti edessä on paluu tyroksiiniin.

        • Mervi says:

          Ai niin… miksi liothyronin -lääkitystä ei ole mielekästä jatkaa pitkään, jos siitä on apua?

          • Emilii says:

            Ideahan lääkityksellä on se, että elimistössä ei enää olisi rT3:a, minkä jälkeen mietitään jatkohoito. Tyroksiini tai tyroksiinin ja lion yhdistelmä voi hyvin sopia tämän jälkeen.
            Oletko kokeillut Facebookin kilpirauhasryhmiä? Sieltä saattaisi löytyä vertaistukea.

  24. Anonymous says:

    Hieno ja rohkea blogi!

    Mervin viesti oli mielenkiintoinen sikäli, että pojallani 11 v on Touretten oireyhtymä ja ADD. Poika on todella väsynyt, ei saa juuri mitään tehtyä ilman patistamusta, ajatukset karkailevat keskittymistä vaativissa asioissa kuten läksyissä jne. Hänen kilpirauhasarvonsa ovat rajamailla.

    Kuten myös minun. Olen ollut kaikilla mahdollisilla masennuslääkityksillä 10 vuotta, mutta mikään ei auta jaksamattomuteen, joka on lähes lamaannuttavaa. Tarpeetonta sanoa, mutta en jaksa käydä suihkussa, maksaa laskuja, käydä kaupassa jne muuta kuin uuvuttavalla pakottautumisella. Olen koittanut esittää psykiatrilleni, että jospa minulla onkin ADD ( joka siis vahvasti perinnöllinen), sillä pojallani se on todettu, mutta psykiatri sivuuttaa ehdotukseni sen kuin ei kuulusikaan. Tyroksiinihoitoa olen pyytänyt toistuvasti noin vuoden, mutta sen tehosta ei kuulemma ole näyttöä tutkimuksissa (vaikka itse olen lukenut useista tutkimuksista lääketieteellisistä, mutta englanninkielisistä, journaaleista mm. Yhdysvalloissa ja Israelissa).

    Mistä pk- seudulla löytyisi sellainen endokrinologi, joka tuntisi ja olisi halukas määräämään vähän innovatiivisempia/epäkonventionaalisempia hoitomuotoja (tarvittaessa t3, mutta t4: kin kokeileminen olisi taivaan lahja!) Olen totaalisen uupunut itse, lisäksi pitää jaksaa “ohjata” vielä poikaani, joten apua tarvitaan!

  25. Opiskelija says:

    Sanoit totta siihen meta-analyysin johtopäätökseen, että ei ole tyroksiinin voittanutta. Asia ei ole aivan näin yksinkertainen. On esitetty useita syitä siihen, miksi tutkimuksissa T3:n lisääminen tyroksiinin rinnalle ei aina näytä tuovan parempaa hoitovastetta, esim.
    – joko T3:n tai molempien lääkkeiden kokonaisannos yhdessä on liian pieni verrattuna vertailuryhmään tai potilaan yksilölliseen tarpeeseen: käytännössä moni potilas hyötyisi huomattavan paljon korkeammasta t3-annoksesta, kuin tutkimuksissa useimmiten käytetty maks 25mikrogrammaa -> jos vettäkin juo janoonsa vain ruokalusikallisen, voi toki julistaa sen pohjalta, että vesi ei auta janoon
    – johtuen siitä, että väestöstä ja samalla tutkimusotoksista vain alle 20% hyötyy merkittävästi t3:n lisäämisestä, jäävät he tilastollisesti helposti tutkimuksissa huomaamatta, jolloin virheellinen hypoteesi T3-lisän hyödyttömyydestä jää voimaan

  26. eljii says:

    > … tutkimuksissa T3:n lisääminen tyroksiinin rinnalle
    > ei aina näytä tuovan parempaa hoitovastetta

    Karger.com’issa julkaistussa yhdistelmähoitotutkimuksessa T3:n osuus oli vain 1:20…1:13. Miksiköhän? Tunnetussa monoterapioiden vertailututkimuksessa annossuhde oli 0,34 (ja molemmat saatiin toimimaan muuten samalla tavalla, mutta T3:lla paino putosi ja osa kolesteroliarvoista parani).

    http://www.eje-online.org/content/161/6/895.full osoitti yhdistelmähoidon paremmaksi

    https://thyroidhormones.wordpress.com/2015/01/13/ny-studie-visar-att-levaxin-kan-forvarra-hypotyreos/ osoittaa T3:n tarpeelliseksi aina.

    Molemmissa suomalaisissa kyselytutkimuksissa hoitotuloksen olivat parempia T3:n ollessa mukana

  27. as77 says:

    Väsymys pitkästä nukkumisesta huolimatta. Palelu. Aivosumu tai ainakin keskittymisvaikeudet. Nämä ovat tyypillisimpiä kilpirauhasen vajaatoiminnan ilmentymiä. MUTTA eivät välttämättä oikeuta hoitoon julkisessa terveydenhuollossa. Vaikka lain 875/1992 (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista) kolmas pykälä toisin vaatii.

    Suomen ykkösendokrinologi professori Matti Välimäki vaati, että hoitaa pitää potilasta eikä viitearvoja. Muut lääkärit eivät kuuntele tätä neuvoa. Tosivaikeata saada mitään hoitoa jos laboratoriotulokset ovat “viitearvojen” sisällä. Vaikka oireet ovat miten selvät.

    Viitearvoihin mahtumattomienkin hoidon aloittamista yritetään estää vaivoja säästämättä.

    Laboratoriokokeet on niin minimoitu että niistä ehkä näkyy vain se yksi yleisin neljästä kilpirauhasongelmasta. Kolmesta muusta aivolisäkkeen toimimattomuus on harvinainen, mutta “muunto-ongelma” paljon yleisempi. Eli labramittaus “T4v”:n mukaan T4-hormonia erittyy, mutta se ei muunnukaan soluissa vaikuttavaksi T3-hormoniksi. Neljäs mahdollinen harmi on T3:n kyvyttömyys päästä solujen reseptoreihin ns. “reverse-T3:n” estäessä.

    Hoitoon pääsy on varsinainen estejuoksu ! Edes tavallisimmassa tapauksessa.

    Alla parinkymmenen linkin tiivistelmä ongelmista (D-kohdassa 4 vajaatoimintalajia):
    https://www.dropbox.com/s/cf44172a62k81bz/vajis_linkit.rtf?dl=0

  28. […] Kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosointi ja hoito pitää uudistaa […]

  29. Pekka says:

    Elimistö aivan sekaisin. Hurjaa hikoilua, kovaa palelua, äärimmäistä väsymystä,ja heikotusta jne. Lääkärit vain vähättelevät. Kaikki on muka kunnossa. Tämä on oikeasti kidutusta. Mutta mitään apua ei saa. T4:ää vuoroin lisätään ja vähennetään, mutta mitään apua siitä ei ole, ei mitään. Tätä on kestänyt 17 vuotta. Kauankohan tätä jaksaa. Tuttavat eivät pidä minua mitenkään herkkänä, laiskana tai arkana ihmisenä. Mutta lääkäreiden mielestä valitan turhaan.

    Laillistettua kidutusta siis.

    • eljii says:

      > Mutta lääkäreiden mielestä valitan turhaan.
      endoyhdistyksen masinoiman ajojahdin vuoksi oikeasti osaavien ja välittävien lääkäreiden nimiä piilotellaan. Valviran kostotoimet ovat jo poistaneet pelistä kommenteissa mainitun Mika Kivimäen lisäksi Tiina Keldriman ja Taija Sompin.
      Mutta parikymmentä hyvää lääkäriä edelleen löytyy. Jos Pekka on 17 vuotta kärsinyt hoitamattomuutta, saattaa puolen vuoden odotus kunnolliselle lääkärille olla kestettävissä? Kommenteissa onkin mainittu vihjelähteitä: FB-kilppariryhmät, MDD-laboratoriot, Antioksidanttilklinikat. (Viikko sitten olin kolmatta kertaa viime lokakuun jälkeen ystävättären saattajana erinomaisen lääkärin vastaanotolla, aika järjestyi joka kerta alle kahdessa kuukaudessa!)

      • Ari says:

        Olisin erittäin kiitollinen jos saisin niiden lääkäreiden nimet jotka ovat perehtyneet hyvin kilpirauhasen vajaatoiminnan oireisiin ja lääkitykseen. Olen itse kärsinyt ongelmasta kohta 20 vuotta. Asun itä-suomessa,olisiko täälläpäin funktionaalistahoitoa antavia lääkäreitä,vai kieltään Valvira heidän nimensä julkaisun. Pelkkä tyroksiininiin käyttö ei tuo toivottua hyvinvointia. Eli vajaatoiminnan oireita löytyy.Missä päin tämä erinomainen lääkäri toimii ja mikä hänen nimensä on.

        • Emilii says:

          Valitettavasti minulla ei tällä hetkellä ole ajantasaisia yhteystietoja. Oletko kysynyt jo Facebookin kilpirauhasryhmästä apua?

    • Anonymous says:

      Sama täällä, nyt 1,5 vuotta. Kovaa kidutusta, päivät menevät aivosumussa, kovassa palelussa ja nukkuessa ja rahaa palaa turhaan. apua ei mistään.

  30. […] Muut kirjoitukset ja videot: Healthberry: Kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosointi ja hoito pitää uudistaa, 28.11.2012 http://www.healthberry.fi/kilpirauhasen-vajaatoiminnan-diagnosointi-ja-hoito-pitaa-uudistaa/ […]

Leave a Reply

Your email address will not be published.

Close
HealthBerryn löydät myös Twitteristä ja Facebookista: