Enemmän kasviksia, vähemmän sokeria ja valkoisia jauhoja.
Tätä tuttua mantraa toistaa ravitsemusterapeutti Marja Ruutin kirja Oikeaa ravintoa minulle. Kirja lupaa rauhoittaa hämmennystä ristiriitaisista ravintosuosituksista ja dieettiohjeista. Konkreettiset esimerkit auttavat lukijaa tekemään muutoksia ruokavalioon.
Kirjan uskottavuutta haittaa se, että siinä puhutaan mm. veriryhmäruokavaliosta. Senhän piti olla sitä suurinta huttua. Suomen punainen risti on toki tehnyt tutkimusta verityypeistä ja suolistomikrobeista, mutta sillä ei vielä todisteta mitään. Minä en ainakaan ole vakuuttunut.
Toinen lukukokemustani haitannut asia oli alkoholi. Kirjan mukaan on ihan ok juoda päivittäin lasi viiniä tai pullo keskiolutta. Ainakin briteissä lääkärit ovat juuri hiljan suositelleet, että viikossa tulisi pitää kolme alkoholitonta päivää. Eräs tutkimus taas osoitti, että jo 3-6 pientä viinilasia viikossa suurentaa rintasyöpään sairastumisen riskiä 15 prosenttia.
Yksilölliset ruokavaliot sen sijaan ovat uskottavampi asia. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Naapurin vinkit eivät siis aina auta. Tässä kirja osuu naulan kantaan. Oma hyvä olo pitää itse löytää.
Sekin pitää paikkansa, että olet sitä mitä kaupasta ostat. Ruokaostoksilla tehdyt valinnat näkyvät lautasella. Osta siis kasviksia ja opettele laittamaan niistä herkullisia ruokia. Jos et tiedä, mistä aloittaa, aloita lukemalla vaikka tämä kirja.
Kirjassa kerrotaan myös joidenkin sairauksien hoitamisesta lääkityksen lisäksi ruokavaliolla. Joidenkin vatsavaivojen hoitoon pelkästään oikeanlainen ruokavalio riittää hoidoksi.
Kirjan anti riippuu hyvin paljon lukijasta. Itse en saanut kirjasta kovinkaan paljon uutta tietoa, mutta monelle elämäntaparemontoijalle opus voi olla hyvinkin tietorikas. Ongelmahan näissä kirjoissa on se, että niitä lukevat enimmäkseen ne, joilla syöminen on jo kunnossa. Miten lukijoiksi saataisiin juuri niitä, joiden ruokavalio on kuralla?
18/03/2012 at 21:25
Villityksissä on sellainen vika, että ne ovat villityksiä. Aivan kuin Ankkalinnassa. Nyt ovat hot hot ruokavaliot. Tai ovat olleet jo jonkin aikaa. Sinänsä hyvätkin asiat viedään mahdottomuuksiin, jolloin ne eivät enää olekaan hyviä. Aku Ankka kertoo, että katastrofiinhan se aina johtaa. Tavalla tai toisella. Pelolla odotan, mitä vahinkoja ultrakarppaajat tekevät terveydelleen.
Tässä on muodikkaaseen ruokavalioon yhdistetty yksilöllisyys. Yksilöllisen hoidon (ja ruokavalion myös) lääketieteellinen tutkimus on kuitenkin aivan alkutekijöissään eikä sieltä saada vielä vähään aikaan mitään konkreettista minkäänlaisten ohjeiden tueksi.
Ilmeisesti tämä kirja on OK, mutta terveyskauppojen hyllyt notkuvat kaikenlaista hölynpölyä. Minä suosittelisin malttamaan mieleni ennen radikaaleja muutoksia, ellei ruokavalio sitten koostu pelkästä pullasta.
18/03/2012 at 22:54
Tämä kirja ei itseasiassa ole pelkästä karppauksesta. Päinvastoin, tässä hyvin maltillisesti kerrotaan erilaisista ruokavalioista. Juuri niin, että villitysten keskeltä löytyisi se terveellinen tasapaino. Jotenkin vain aina ja koko ajan tuntuu korostuvan se, että kasviksia pitäisi lisätä ja sokeria vähentää. Ei pelkästään siis karppaajien, vaan kaikkien. Siinä on mielestäni kyllä järkeä.
Niitä hölynpöly-kirjoja tosiaan löytyy metrikaupalla. Toisaalta hyväkin asia, että ruokavalioon kiinnitetään huomiota, mutta villitysten myötä se voikin tapahtua terveyden kustannuksella. Eikös karppaajienkin kohdalla ole jo osoitettu, että liika liha on pahasta.
“Tyydyttyneen rasvan suuri määrä karppausruokavaliossa voi johtaa sydänsairauksien riskitekijöiden kannalta huonompaan suuntaan, jos ruokavalion proteiinin lähteenä suositaan punaista lihaa.” http://www.pronutritionist.net/punainen-liha-ja-tyydyttynyt-rasva-karpatessa-tietaa-ongelmia/
Onhan tässä keskustelussa sitten vielä sekin pointti, että jos joku nyt sattuu vaikka juuri sen veriryhmädieetin avulla saavuttamaan normaalipainon, vaihtamaan pullat kasviksiin ja sipsit hedelmiin, niin ei kai siitä haittaakaan ole. Monet vain tarvitsevat motivaationsa sytyttämiseksi jotain itseään suurempaa. Todellisuudessa tosin nämä villitykset useimmiten päättyvät turhautumiseen ja epäonnistumiseen.
19/03/2012 at 07:34
En ole vielä kirjaa lukenut. Kustantajan myyntipuhe on tietysti hyvin osuva tähän aikaan. Ettei odotukset vain nousisi liian korkealle? Kasviksia lisää, sokeri vähemmän -siinä on ainakin hyvä viesti. Mutta noista veriryhmädieeteistä en ole vielä onnistunut löytämään yhtään satunnaistettua kliinistä tutkimusta. Jos sellaisia tulee vastaan, ottaisin viitteet mielelläni ja referoisin tutkimukset itsekin. Sen verran usein veriryhmädieetti ponnahtaa pintaan. Minä pidän sitä uskomushoitona, kunnes jostakin löytyy selvää hyötyä osoittavia kliinisiä tutkimuksia.
19/03/2012 at 10:12
Kirja on kyllä hyvä lukea, jos ruokavaliossa on korjattavaa. Hiukan epäilen, että sinä saisit siitä juuri uutta tietoa. :)
Olet varmaankin siihen SPR:n tutkimukseen jo tutustunut. Olen samaa mieltä, uskomushoito.
19/03/2012 at 21:59
SPR on löytänyt yhteyden erään veriryhmäominaisuuden ja suolistobakteerien välillä. Tämä ominaisuus liittyy ABO-veriryhmäjärjestelmään, mutta on kuitenkin eri asia. SPR ei puhu ruokavalioista yhtään mitään eikä tällä tutkimuksella ole mitään tekemistä veriryhmädieetin kanssa. Secretor-tekijä on aivan muuta kuin ABO-järjestelmä.
Veriryhmädieetti “perustuu” tunnetuimpaan ABO-veriryhmäjärjestelmään ja on täyttä huuhaata. Silmäys veriryhmädieettien sivuille riittää. Yhtä uskottava kuin kaupunkilehden horoskooppi. Englanninkielinen Wikipedia käsittelee asiaa hieman tarkemmin:
http://en.wikipedia.org/wiki/Blood_type_diet
Jos kirjassa puhutaan veriryhmädieeteistä, on kirjan uskottavuus minun silmissäni olematon.
19/03/2012 at 22:14
Kiitos selvennyksestä ja tarkennuksesta!
Itse en ole ollenkaan perehtynyt koko veriryhmädieettiin. Juuri siksi, että huuhaatahan se on.
Tästä syystä kirjan uskottavuus tosiaan putosi, vaikka kirjassa ei ole aiheesta kuin pienen pieni kappale.
Kirjassa on kyllä siltikin mielestäni hyvääkin asiaa. Kuka sitten osaa poimia sieltä ne paikkansapitävät faktat, on taas eri asia.
20/03/2012 at 01:08
Internet on ihmeellinen asia. Pienellä googlaamisella selvisi paljon kirjan kirjoittajasta ja siitä, minkälaisten asioiden kanssa hän haluaa olla tekemisissä. Ei pahinta hömppää, mutta sinnepäin.
Jos ollaan internettimäisesti julkisia, niin suositellut linkit kertovat jotain suosittelijasta.
Miksi minä arvostelen kirjaa, mitä en ole edes lukenut?
Siksi, että hieman haiskahtaa. Kirja lupaa enemmän kuin voi mitenkään antaa. Henkilökohtainen ja JUURI SINULLE tehty ruokavalio hivelee kenen tahansa itsetuntoa. Hän puhuu juuri minulle! Epäilemättä ihmiset ovat erilaisia, mutta on vaikea uskoa, että kirjoittajalla on tieto siitä, miten kaikille maailman ihmisille voidaan laatia yksilölliset ruokavaliot.
Kirjoittaja myy konsultaatioita. Siinä motiivi.
Jos jokin asia tuntuu järkeenkäyvältä, se on vain asia, joka tuntuu järkeenkäyvältä. Ilman enempiä tutkimuksia se on ainoastaan sellainen fiilis. Tiede on jotain aivan muuta.
20/03/2012 at 10:38
Hyvä pointti. Eihän mikään kirja voi kattaa kaikkea, eikä varsinkaan antaa ratkaisua jokaiselle lukijalle omaan yksilölliseen ruokavalioon. Mutta suuntaa voi antaa.
Jos nyt jätetään ne veriryhmät ja ruokavalio omaan arvoonsa, niin kasvisten käytön lisääminen ei ainakaan pelkästään tunnu järkeenkäyvältä, vaan hyödyt on tieteellisesti todistettu. Ja kasvisten käytön lisäämistä ei mielestäni voi liikaa korostaa.