D-vitamiini ei tosiaan estä kaatumisia Emilii Dove

D-vitamiinitutkimus käy edelleen kuumana. Nyt saatiin tulokset tutkimuksesta, jonka mukaan D-vitamiini ei estä kaatumisia ja murtumia. Pohditaanpas tätä hetki. Mitä tekemistä D-vitamiinilla on kaatumisen kanssa?

Luunmurtumia sattuu, kun ihminen kaatuu. Eniten kaatumisia tapahtuu iäkkäämmille ihmisille. Tämä taas johtuu siitä, että ikää myöten lihaskunto ja tasapaino heikkenee.

D-vitamiini yksin ei siis voi vaikuttaa luunmurtumiin. Sen sijaan kaatumisten ehkäisy vähentää murtumia. Mitä tarvitaan? Lisää liikuntaa, tasapainoharjoittelua ja apuvälineitä estämään kaatumisia.

Miten ihmiset sitten kaatuvat? Suurin osa lonkkamurtumapotilaista kaatuu sivuttain lonkan päälle ehtimättä hidastaa kaatumistaan. Tällöin lonkkaan kohdistuva isku on yhtä voimakas kuin jos lonkalle asetettaisiin äkillisesti 700 kilon paino. On todennäköistä, että tällä tavalla kaatuessa murtuu myös hyväluinen lonkka.

Entäpä itse luunmurtuma? Kun nuorella ihmisellä luu murtuu se napsahtaa yleensä nätisti poikki ja paranee hyvin. Jos luuntiheys on alentunut tai puhutaan jo osteoporoosista, luu ei välttämättä enää murru vaan pikemminkin murenee. Tällöin päädytään isoihin leikkauksiin ja pitkiin toipumisaikoihin. Surullinen totuus on, että moni vanhus ei lonkkamurtuman jälkeen enää palaa kotiin.

Tutkimuksissa olisi siis parempi keskittyä luuntiheyden mittaamiseen. Luuntiheyttä tarkasteltiin toki tässäkin tutkimuksessa. Päätelmä oli, että luuntiheydessä ei havaittu merkittäviä muutoksia. Mutta mitä on tämän lopputuleman taustalla?

Tässä meta-analyysissä oli mukana 81 satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta. Suurin osa tutkimuksista käsitteli kuitenkin yksinomaan D-vitaminiia, eikä se yksin riitä luita lujittamaan. Luut tarvitsevat muutakin, kuten kalsiumia, magnesiumia ja proteiinia. On näyttöä siitä, että D-vitamiini (10–20 µg/vrk) yhdessä kalsiumin kanssa vähentää murtumien riskiä, mutta D-vitamiini yksinään ei vaikuta näillä annoksilla.

Lisäksi, meta-analyysin tutkimuksista vain 5 oli tehty henkilöillä, joilla oli D-vitamiinin puutos, eli 25-OH-D-pitoisuus alle 25 nmol/l. Noin puolet tutkimuksista raportoi 25-OH-D-tasojen olevan 75 nmol/l tai enemmän. Omaa terveyttään turvaavan on hyvä pyrkiä juuri yli 75 nmol/l kalsidiolin tasoon.

Tutkimusta voidaan siis kritisoida myös potilasvalinnan suhteen. Jos halutaan tutkia D-vitamiinin vaikutusta luuntiheyteen, kannattaisi valita tutkimukseen henkilöitä, joilla on alhainen 25-OH-D-pitoisuus, jota sitten lähdetään ravintolisällä nostamaan.

D-vitamiinilisän käyttöä kannattaa siis jatkaa. Jos sen lopettaa, voi taso laskea liian alhaiseksi, erityisesti talvella.

Lähde:

Bolland MJ et al. Lancet Diabetes&Endocrinology. Effects of vitamin D supplementation on musculoskeletal health: a systematic review, meta-analysis, and trial sequential analysis. https://doi.org/10.1016/S2213-8587(18)30265-1

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue myös nämä

Älä unohda rauhoittumista

Sain arvosteltavaksi kirjan Hengähdyshetkiä – Opas stressittömään elämään. Sen avulla voi tunnistaa…

Päänsärky voi johtua hampaiden narskuttelusta

Päätä särkee ja niskaa jomottaa. Syyksi voi paljastua bruksismi eli öinen hampaiden…

Jälkiehkäisyn saa apteekista ilman ikärajaa

Jälkiehkäisyn voi nyt ostaa apteekista ilman reseptiä ja ilman ikärajaa. Saatavilla on kaksi…

Rokotteet eivät aiheuta autismia

Olen ollut pitkään hiljaa, mutta nyt on pakko avautua Magneettimediasta. Kaikenlaista puppua…